perjantai 27. huhtikuuta 2007

Jänis

Näin eilen kotimatkalla tien varressa kuolleen jäniksen. Se makasi kyljellään levollisen näköisenä. Olisin voinut luulla sen nukkuvan (mikäli jänikset nukkuvat kyljellään, mitä kyllä suuresti epäilen), ellei sen silmäkuopasta olisi tullut verta. Tänään tullessani kotiin jumpasta jänis oli edelleen paikallaan, eilisen ukkosmyrskyn kastelemana, silmä edelleen verisenä. Elämä on lyhyt.

Keräilin pisteitä pyöräillessäni sateella salille. Pyörä on täällä kuntoiluväline, ei kulkuväline. Autoilu ei houkuttele edes ajatuksena, joten jatkan pisteiden keräilyä. Ansku kehoitti sopeutumaan täkäläiseen elämäntyyliin tuulimyllyjä vastaan taistelun sijaan. Ehkä ajan kanssa sopeudunkin siihen, että ihmiset ovat laiskoja, eikä koko kielessä ole sanaa ”hyötyliikunta” (asia tarkistettu Raisalta, Anskulta ja Janetilta). Tavoitteenani on kuitenkin näyttää jatkossakin paikallisille, miten asiat voi tehdä paremminkin. Amerikkalaistuminen (lue: laiskistuminen, kiitos Raisalle synonyymin löytämisestä) ei kuulu omaan henkilökohtaiseen suunnitelmaani.

Kanadassa ja miksei USAssakin olisi paljon nähtävää, lähinnä luontojuttuja. Historia kuitenkin puutuu, mikä tuntuu oudolta Euroopan jälkeen. Suurin osa yli 50 vuotta vanhoista taloista puretaan. Jotkut jyrätään maan tasalle jo parinkymmenen vuoden jälkeen. Ei ole linnoja, joissa voisi suunnitella käyvänsä, ei mitään vanhaa ja kaunista. Koko mantereen luonne on hyvin erilainen Eurooppaan verrattuna, ja ainakin tällä hetkellä matkustelu Euroopassa kiinnostaa enemmän kuin tämän mantereen kiertely. Etelä-Amerikka on tietysti ihan eri juttu.

Kokolattiamatot.. Ne tuntuvat kivalta jalkojen alla, mutta biokemistinä en voi olla ajattelematta, mitä kaikkea niissä kasvaa. Tunnetusti en ole siivousintoilija tai pöpökammoinen, mutta kokolattiamatoissa on jotain pelottavaa.. Siivousfriikki Janet imuroi kokolattiamatot kerran kuukaudessa! Jostain syystä mun tekis mieli imuroida ne joka päivä. Ehkä se ei onnistuisi; niiden siivoamiseen käytettävä imuri painaa ihan sikana, sillä suutinosa hakkaa mattoa irroittaakseen enemmän pölyä ja likaa. Piiskaava imuri siis. Ehkei ne opiskelijakämpän haalistuneen keltaiset muovilattiat olleetkaan ihan niin hirveät..

Mutta arvatkaapa mikä on ihanaa!! Dirty dancing tulee täällä 20-vuotissynttärinsä kunniaksi elokuvateattereihin. Ah, Patrick ja mikä-sen-naisen-nimi-sitten-olikaan.. Keith-parka lupautui tulemaan kanssani elokuviin katsomaan Kuumaa tanssia tietämättä ollenkaan mistä on kyse. Nobody puts Baby in the corner!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Kuu lumimyrskystä kesään, puoli kuuta toisesta näkemästäni pyöräilijästä.

Kiitokset ensinnäkin Apa Lapaselle ja Blondille kommenteista. Joku siis lukee Maijun Tarinoita. Jesh! En ole ollut USAssa, mutta uskoisin Kanadan olevan melko samantapainen paikka noin elämäntyyliltään ja ostoskärrymopedeiltaan. Tosin täällä ei ole ikuisen auringon paikkoja, mutta noin muuten. Ja kyllä suomalainen todellakin ylipainoisen oravan tunnistaa heti paikalla. Muista Suvi opettaa niille tuleville biologeille, että Pohjois-Amerikassa on liikalihavia oravia! Tentissä voit kysyä opiskelijoilta ratkaisuehdotuksia tähän oravaongelmaan.

Kävin viemässä ansioluetteloni eläinlääkäriasemalle eilen, eikä sieltä ole vieläkään soitettu. Nyyh. Olin kovin toiveikas vapaaehtoistyöpaikan suhteen, nyt en yhtään tiedä miten tässä vielä käy. Lohduttaudun sillä, että teen mitä tahansa, olen aktiivisempi kuin John. Sillä hemmotellulla (John on tosi kiva, laiskuus vain vähän vaivaa) kakaralla ei ole mitään velvollisuuksia, ei töitä tai koulua, ei yhtään mitään, paitsi kerran viikossa partiolaisten ohjausta. Nyt hän on 3 viikkoa luistanut tästä ainoasta velvollisuudestaan erilaisten verukkeiden avulla. Loppupäätelmä: Maiju EI ole maailmankaikkeuden laiskin ihminen, uskokaa tai älkää..

Olen tehnyt lisää eroavaisuushavaintoja Suomeen verrattuna. Nämä ovat tärkeitä, mullistavia havaintoja, joten olkaa tarkkana. Ensinnäkin, täältä ei saa tonnikalapitsaa. Tonnikalaa ei saa pitsan päälle mistään. Patongin väliin tonnista on tarjolla, mutta pitsaan ei. Miksi? Aion seuraavalla pitsakeikalla viedä mukanani oman tonnikalapurkin ja pyytää sen täytteeksi. Hihi. Toinen havainto: kaikkien (muiden) jumppakengät ovat valkoisia! Tämä havainto järkytti minua erityisesti, sillä rakastan mustia jumppakenkiäni ja mielestäni valkoiset näyttävät juoksulenkkareilta. Lähettäkää minulle siis mustia aerobickenkiä!

Rakkauden kieltä ymmärtää, vaikkei paikallista kieltä ymmärtäisikään. Tämän havaitsin hankittuani kirjastokortin ja lainattuani rakkausromaanin (niin, Maiju lainasi rakkausromaanin. Naura vaan.. Pah!). Ymmärrän kirjaa mielestäni todella hyvin. Seuraavaksi aion ottaa selville, onko murhamysteerien kieli yhtä yleismaailmallista. Ei enää vaaleanpunaisia kansia, en kehtaa kantaa niitä kotiin kirjastosta.

Rrrrrakastan paikallisia sisustusohjelmia! Täällä niitä tulee kahdelta kanavalta päiväsaikaan monta tuntia. Ahhhhhhh. Iltaisin telkasta tulee CSI:n kaikkia mahdollisia versioita ainakin kymmeneltä kanavalta, joten television tarjonnasta en valita! Pitää lopettaa kirjoittaminen, pakko katsoa tämä ohjelma.. Pakko.. Mmmmm

torstai 12. huhtikuuta 2007

Repullinen tarinoita

Ensiksikin, olen kerännyt taas hulluuspisteitä. Muutaman olen saanut käyttämällä reppua. Ilmeisesti vain myymälävarkailla ja (/eli?) koululaisilla on reppu mukana ruokakaupassa. Minua seurataan, mutta on kiva tulla huomatuksi, eikö vaan. Toisen setin pisteitä keräsin pyöräilemällä tänään sateessa jumppaan. Täällä pyöräily on kauniiden, aurinkoisten päivien ajanvietettä, kuka hullu nyt lähtisi pyörällä sateeseen..

Hulluuspisteiden lisäksi kerään nykyään kansalaisuuspisteitä. Minua luultiin tänään hollantilaiseksi. Eikä minulla ollut edes puukenkiä. Miltä hollantilaiset näyttävät, millainen maine hollantilaisilla on? Pitäisikö minun loukkaantua vai olla tyytyväinen?

Sitten asiaan. Liikalihavuus, Pohjois-Amerikan ja Euroopan suuri terveysongelma. Todisteeksi kansakunnan rappiosta otin kuvia lihavista oravista ja mopediostoskärryistä. Ko. kärryt ovat ilmeisesti vanhuksia ja liikuntarajoitteisia varten, mutta täällä niillä huristelevat paksut leidit, jotka eivät enää jaksa kävellä karkkihyllylle. Oravat tosin ovat syyttömiä rappioon, paikallinen oravalaji vain sattuu olemaan eurooppalaista serkkuaan isompi. Niin ne ainakin väittivät kun kysyin asiasta.

Kaikki tuntemani suomalaiset naiset käyvät töissä (elleivät ole työttömiä tai hoitovapaalla tms.). Täällä suuri osa naisista pysyy kotona lasten syntymän jälkeen. Siis SUURI osa. Miesten työpaikan kautta saama sairausvakuutus kattaa myös kotona puuhaavan vaimon ja lapset. Toisaalta on varmasti mukavaa lapsien kannalta, että äiti on kotona. Minusta ei olisi siihen, joten jos koskaan on ajankohtaista puhua lapsista, aion olla se paikallisten inhoama kylmäsydäminen tunteeton lehmä, joka jättää lapset vieraiden ihmisten hoidettavaksi jotta ”pääsee” itse töihin. Lisää pisteitä!

Personal trainer laati minulle eilen kuntosaliohjelman. Jumpat ovat sen verran aikaisin aamulla, että en välttämättä aina ehdi niihin. Nyt minulla on saliohjelma, jota voin noudattaa unisina päivinä. Punttien nostelu peilin edessä ei ole ehkä ihan mun juttu, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Laitan myöhemmin hyviä poseerauskuvia tänne, kunhan hauis on vähän kasvanut.

Pääsiäisen ilkeä suunnitelma tehdä Maijusta lihansyöjä epäonnistui. Pahasti. 18 ihmistä yhdessä talossa oli vähän liikaa omaan rauhaan ja tilaan tottuneelle minulle. Ihme kyllä saimme nukkua samassa huoneessa Keithin (ja muiden MacNeilien) kanssa. Neljä vuotta sitten Keithin serkku David kihlattunsa kanssa joutui nukkumaan eri huoneissa, vaikka Christina oli jo kuudennella kuulla raskaana. Vahinko oli jo tapahtunut, mutta hieman vanhanaikaiset isovanhemmat olivat silti sitä mieltä, että samassa huoneessa ei ole soveliasta nukkua ennen avioliittoa. Hieman pääsiäiskuvia, lähinna Keihin serkuista ja David-serkun lapsesta, joka ei pysähdy koskaan.

perjantai 6. huhtikuuta 2007

Pitkä, luminen perjantai

I still don’t know if some non-Finnish person reads this, so I might as well save you all from my English skills. If YOU are reading this and have no clue what PERKELE means, let me know. While waiting for stories in English, you can follow the couple of links on the 1st and the 4th posts to see some pictures of my old and new home.

--

Niin, unohdetaan ne puheet keväästä ja sen sellaisesta. Väärä hälytys! Täällä satoi eilen aika paljon lunta ja maa on taasen valkoinen. Lumi ei (tietenkään!!) estänyt minua pyöräilemästä jumppaan. Luulenpa, että keräsin taas muutaman hulluuspisteen pyöräillessäni lumen keskellä. Tai siis suolan ja veden, ei missään edes ollut liukasta. Hulluuspisteitä kertyy myös pyrkimyksestäni syödä terveellistä ruokaa, olen oikeasti ainoa joka edes uskaltaa koskea tummaan pastaan tai rasvattomaan maitoon. Kummallisinta on se, että terveellisiä vaihtoehtoja on oikeasti tarjolla, mutta kukaan ei valitse niitä. Tämä yhdistettynä olemattomaan hyötyliikuntaan ja kyllähän niitä kiloja sitten kertyy.

Mutta voih, kaupoissa on kaikkea ihanaa. Lähettäkää minulle paljon rahaa, tahdon mennä shoppailemaan kevätvaatteita! Ihaninta on kohtuullisen edullinen hintataso, halvalla saa jos ei tahdo tuhlata. Vaatteita en ole vielä ostanut, sillä en ole selvittänyt housu- ja kenkäkokoani. Ehdotankin täten, että kaikkialla maailmassa käytetään tästä lähtien samaa asteikkoa kuin Suomessa. Ok??!! Paitakoko on sentään sama kuin Suomessa, voin siis ostaa paitoja. En siis oikeastaan voi valittaa..

Isovanhempien suunnitelma: kun Maiju näkee tarpeeksi lihaa syöviä ihmisiä, hän alkaa jälleen syödä lihaa itsekin. Kohteen arvio suunnitelman onnistumisesta: olen ennenkin nähnyt lihaa syöviä ihmisiä (niin, Suomessa syödään muutakin kuin tuhansia järviä ja mäntymetsiä), joten en usko karnivorien läsnäolon vaikuttavan omaan ruokavaliooni mitenkään. Jos olisi mahdollista muuttaa ihmisen ruokavaliota ympäristöä muuttamalla, voitaisiin siirretään kaikki ihmiset syömään banaaneja apinoiden kanssa.

Pääsiäinen on alkamassa täälläkin. Noitia ei näy, niiden tilalla ovat suklaapuput ja –munat. Pääsiäinen on täällä ennemminkin iloinen juhla, kevään saapumisen juhla. Täällä on niin monenlaista uskontoa valloillaan, että pääsiäisestä on tullut kaikille yhteinen suklaapupun syntymäpäiväjuhla. Mämmistä ei ole tietoakaan, mikä on ehkä hyväkin asia. Tyypillisinä pääsiäisruokina pidetään kuulemma kinkkua ja kalkkunaa. Joulu, osa kaksi?

Hyvää joulupääsiäistä kaikille, olkoon viikonloppunne munaisa. Minä tästä lähden käännyttymään lihansyöjäksi. Raaka pihvi, ahhhhhhhh. <3

maanantai 2. huhtikuuta 2007

Sillit ja kuravedet suussa!

Nyt tiedan milta tuntuu kun autoilevan ihmisen auto hajoaa. Se tuntuu masentavalta ja ahdistavalta! Tana aamuna pyorani kumi oli TYHJA. En paassytkaan jumppaan tai mihinkaan muuallekaan. Olin syvasti pettynyt ja kieriskelin kurjuudessa koko paivan. Olisin toki voinut kavella, mutta hei, eivathan autoilijatkaan auton hajottua turvaudu pyoraan tai ulokkeisiin, joita jaloiksi kutsutaan. Pyora on nyt korjattu, joten elama jatkuu taas huomenna.

Eilen Caledoniaa (muutama kuva uusilta kulmilta) lahestyi kahdestakin suunnasta ukkosmyrsky. Salamat olivat valtavia ja koko tanner tarisi jyrahdysten voimasta. Onneksi myrskyt kiersivat Caledonian, mita olisinkaan tehnyt jos sahkot olisivat menneet poikki katkaisten nettiyhteyteni.. A..p..u..a.. Eihan Suomessa ole ukkosmyrskyja kevaisin, eihan? Onko aika (se kaksi viikkoa) kullannut jo muistot, vai olenko perati oikeassa?

Ajattelin etsia paiviini taytetta vapaaehtoistyosta. Taalla on hyvinkin yleista tehda vapaaehtoistyota, onhan suuri osa naisista kotirouvia ja lasten kasvettua he kai tarvitsevat jotain muutakin tekemista polyjen pyyhinnan ja posliinimaalauksen lisaksi. Ajattelin kayda kysymassa elainlaakariasemalta jonkin sortin tekemista, tietysti myos joku oman alan homma kiinnostaisi. Sita varten pitaisi kuitenkin paasta Hamiltoniin jollain keinolla (=autolla, yllatys yllatys) (siis mika on bussi? Ei meil taal vaan mitaan sellasia oo).

Loytamiani terveellisia ruokia (tutustumisretket ruokakauppaan ovat kantaneet hedelmaa): rasvaton maito, rasvattomat jugurtit, melkein rasvaton raejuusto, tumma pasta (alahyllylla mahdollisimman huomaamattomassa paikassa), light-mehut, kala, hedelmat ja kasvikset tietysti, FinnCrisp-nakkileipa, kevytmargariini. Nailla evailla mennaan! Epaterveelliselta, mutta kieltamatta herkulliselta, puolelta mainittakoon erittain maukkaat pitsat ja WheatThins-suolakeksit. Nam nam.

Ai niin, olut. Kavimme Hamiltonissa pubissa, joka on tunnettu hyvin laajasta kansainvalisesta olutvalikoimasta. Oli Sakua Virosta ja jotain Intiasta, mutta minne oli unohtunut suomalainen maittava olut. Toisaalta on ehka parempi olla kertomatta koko Kanadalle ihanista oluistamme, muutenhan Suomen rajat pitaisi sulkea kanadalaisten kaljantasopakolaisten vyoryessa Suomea kohti. Tosin on taallakin hyvaa olutta. Ehka suomalaista olutta tulee ennemminkin varjella amerikkalaisilta ihmisilta.

Olen aina pitanyt itseani mykkakoulun kruunaamattomana kuningattarena, mutta taalla kohtasin vertaiseni. Jouduin taipumaan ja noyrtymaan. Hyva niin. Tappio oli silti karvas.

Keith perheineen sietaa minua edelleen hyvin, ihme kylla. Kuusi vuotta erakkona asuttuani on erikoista totutella elamaan ison perheen keskella, mutta on tama myos antoisaa. Keithin ollessa toissa ja nukkuessa paivisin on seuranani ainakin Janet, toisinaan myos tietokoneeseen kiinniliimattu John. Keith on yhdella sanalla sanottuna ihq.

--

I don't know if Slutan or Anna or anyone else who fails to understand Finnish reads this, so let me know if you do. I can post something in English too then, if you excuse my very not perfect English. The main topic of the post today: I wasn't able to go to gym because of a flat bike tire, I'm trying to find a volunteer work of some sort, and they don't sell Finnish beer here. They do sell Estonian one, and Estonia is a LOT smaller country than Finland. Well, life isn't fair all the time (or ever.. actually).