keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Kuu lumimyrskystä kesään, puoli kuuta toisesta näkemästäni pyöräilijästä.

Kiitokset ensinnäkin Apa Lapaselle ja Blondille kommenteista. Joku siis lukee Maijun Tarinoita. Jesh! En ole ollut USAssa, mutta uskoisin Kanadan olevan melko samantapainen paikka noin elämäntyyliltään ja ostoskärrymopedeiltaan. Tosin täällä ei ole ikuisen auringon paikkoja, mutta noin muuten. Ja kyllä suomalainen todellakin ylipainoisen oravan tunnistaa heti paikalla. Muista Suvi opettaa niille tuleville biologeille, että Pohjois-Amerikassa on liikalihavia oravia! Tentissä voit kysyä opiskelijoilta ratkaisuehdotuksia tähän oravaongelmaan.

Kävin viemässä ansioluetteloni eläinlääkäriasemalle eilen, eikä sieltä ole vieläkään soitettu. Nyyh. Olin kovin toiveikas vapaaehtoistyöpaikan suhteen, nyt en yhtään tiedä miten tässä vielä käy. Lohduttaudun sillä, että teen mitä tahansa, olen aktiivisempi kuin John. Sillä hemmotellulla (John on tosi kiva, laiskuus vain vähän vaivaa) kakaralla ei ole mitään velvollisuuksia, ei töitä tai koulua, ei yhtään mitään, paitsi kerran viikossa partiolaisten ohjausta. Nyt hän on 3 viikkoa luistanut tästä ainoasta velvollisuudestaan erilaisten verukkeiden avulla. Loppupäätelmä: Maiju EI ole maailmankaikkeuden laiskin ihminen, uskokaa tai älkää..

Olen tehnyt lisää eroavaisuushavaintoja Suomeen verrattuna. Nämä ovat tärkeitä, mullistavia havaintoja, joten olkaa tarkkana. Ensinnäkin, täältä ei saa tonnikalapitsaa. Tonnikalaa ei saa pitsan päälle mistään. Patongin väliin tonnista on tarjolla, mutta pitsaan ei. Miksi? Aion seuraavalla pitsakeikalla viedä mukanani oman tonnikalapurkin ja pyytää sen täytteeksi. Hihi. Toinen havainto: kaikkien (muiden) jumppakengät ovat valkoisia! Tämä havainto järkytti minua erityisesti, sillä rakastan mustia jumppakenkiäni ja mielestäni valkoiset näyttävät juoksulenkkareilta. Lähettäkää minulle siis mustia aerobickenkiä!

Rakkauden kieltä ymmärtää, vaikkei paikallista kieltä ymmärtäisikään. Tämän havaitsin hankittuani kirjastokortin ja lainattuani rakkausromaanin (niin, Maiju lainasi rakkausromaanin. Naura vaan.. Pah!). Ymmärrän kirjaa mielestäni todella hyvin. Seuraavaksi aion ottaa selville, onko murhamysteerien kieli yhtä yleismaailmallista. Ei enää vaaleanpunaisia kansia, en kehtaa kantaa niitä kotiin kirjastosta.

Rrrrrakastan paikallisia sisustusohjelmia! Täällä niitä tulee kahdelta kanavalta päiväsaikaan monta tuntia. Ahhhhhhh. Iltaisin telkasta tulee CSI:n kaikkia mahdollisia versioita ainakin kymmeneltä kanavalta, joten television tarjonnasta en valita! Pitää lopettaa kirjoittaminen, pakko katsoa tämä ohjelma.. Pakko.. Mmmmm

Ei kommentteja: