torstai 12. huhtikuuta 2007

Repullinen tarinoita

Ensiksikin, olen kerännyt taas hulluuspisteitä. Muutaman olen saanut käyttämällä reppua. Ilmeisesti vain myymälävarkailla ja (/eli?) koululaisilla on reppu mukana ruokakaupassa. Minua seurataan, mutta on kiva tulla huomatuksi, eikö vaan. Toisen setin pisteitä keräsin pyöräilemällä tänään sateessa jumppaan. Täällä pyöräily on kauniiden, aurinkoisten päivien ajanvietettä, kuka hullu nyt lähtisi pyörällä sateeseen..

Hulluuspisteiden lisäksi kerään nykyään kansalaisuuspisteitä. Minua luultiin tänään hollantilaiseksi. Eikä minulla ollut edes puukenkiä. Miltä hollantilaiset näyttävät, millainen maine hollantilaisilla on? Pitäisikö minun loukkaantua vai olla tyytyväinen?

Sitten asiaan. Liikalihavuus, Pohjois-Amerikan ja Euroopan suuri terveysongelma. Todisteeksi kansakunnan rappiosta otin kuvia lihavista oravista ja mopediostoskärryistä. Ko. kärryt ovat ilmeisesti vanhuksia ja liikuntarajoitteisia varten, mutta täällä niillä huristelevat paksut leidit, jotka eivät enää jaksa kävellä karkkihyllylle. Oravat tosin ovat syyttömiä rappioon, paikallinen oravalaji vain sattuu olemaan eurooppalaista serkkuaan isompi. Niin ne ainakin väittivät kun kysyin asiasta.

Kaikki tuntemani suomalaiset naiset käyvät töissä (elleivät ole työttömiä tai hoitovapaalla tms.). Täällä suuri osa naisista pysyy kotona lasten syntymän jälkeen. Siis SUURI osa. Miesten työpaikan kautta saama sairausvakuutus kattaa myös kotona puuhaavan vaimon ja lapset. Toisaalta on varmasti mukavaa lapsien kannalta, että äiti on kotona. Minusta ei olisi siihen, joten jos koskaan on ajankohtaista puhua lapsista, aion olla se paikallisten inhoama kylmäsydäminen tunteeton lehmä, joka jättää lapset vieraiden ihmisten hoidettavaksi jotta ”pääsee” itse töihin. Lisää pisteitä!

Personal trainer laati minulle eilen kuntosaliohjelman. Jumpat ovat sen verran aikaisin aamulla, että en välttämättä aina ehdi niihin. Nyt minulla on saliohjelma, jota voin noudattaa unisina päivinä. Punttien nostelu peilin edessä ei ole ehkä ihan mun juttu, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Laitan myöhemmin hyviä poseerauskuvia tänne, kunhan hauis on vähän kasvanut.

Pääsiäisen ilkeä suunnitelma tehdä Maijusta lihansyöjä epäonnistui. Pahasti. 18 ihmistä yhdessä talossa oli vähän liikaa omaan rauhaan ja tilaan tottuneelle minulle. Ihme kyllä saimme nukkua samassa huoneessa Keithin (ja muiden MacNeilien) kanssa. Neljä vuotta sitten Keithin serkku David kihlattunsa kanssa joutui nukkumaan eri huoneissa, vaikka Christina oli jo kuudennella kuulla raskaana. Vahinko oli jo tapahtunut, mutta hieman vanhanaikaiset isovanhemmat olivat silti sitä mieltä, että samassa huoneessa ei ole soveliasta nukkua ennen avioliittoa. Hieman pääsiäiskuvia, lähinna Keihin serkuista ja David-serkun lapsesta, joka ei pysähdy koskaan.

2 kommenttia:

Whissana kirjoitti...

Tuohon kansakunnan rappioon viitaten, pakko mainita etta taalla ameriikassa saa ns. inva -tarran autoonsa jos on vahan liikalihava tms. Nahty on myos Harley Davidson jonka rekisterikilvessa oli kyseinen merkinta.. saavat sitten nama harrikoilla ajelevat invalidit parkkeerata menopelinsa mahdollisimman lahelle kaupan ovea... katevaa..

suvi kirjoitti...

hienoa maikkis, kyllä suomalainen tunnistaa ylipainosta kärsivän oravan vaika toinen silmä ummessa. Täällä on kevät myös alkanut, sen havaitsee kun menee mikron pihalle ja haisuli pyöräilee auringonpaisteessa sinisessä kevättakissaan kohti tic-sämpylöiden jakotilaisuutta