keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Rocky, oi Rocky

Tässä kuvia rakkaistani. Keithin ressukka-Jetta on niiiiiin romu, tilalle tulee uusi maanantaina. Toivottavasti se ei kehrää ihan niin kovaa kuin tämä nykyinen kissa.

Deittailu on täällä aika erilaista kuin Suomessa. Tosin kaikki asuvat suunnilleen kolmikymppisiksi kotona, sekin ehkä vaikuttaa seukkailuun. En tiedä missä paikalliset lapsoset tutustuvat toisiinsa, mutta treffailu on telkan katsomista toisen osapuolen kotona, vanhempien valvovien silmien alla. Tässä tapauksessa paikallinen tapa on RAIVOSTUTTAVA, sillä missasin rakkaan sisustusohjelmani, koska John ja Neiti X valtasivat telkan deittailutarkoitukseen. PAH! Kanadan nuoret, ottakaa mallia Suomesta. Oma kämppä viimeistään lukion tms. jälkeen, sinne sitten viedään tyttö/poikaystäväehdokkaat. Jättäkää telkka sitä tarvitseville!

sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Rocky

Se on sininen, kiiltävä ja kiitää kuin yöperhonen. Uusi pyöräni siis. Vanha Salama olisi tarvinnut melkein tonnin remontin toimiakseen, tuli siis halvemmaksi ostaa ihan uusi, jalkajarrullinen mutta vaihteeton Rocky. Näytän teille myöhemmin kuvia uudesta rakkaastani. Rocky pääsi hyvään kotiin Orhipan ja Mustan seuraajaksi. Aion hankkia kellon sijaan torven, jolla voin tööttäillä ohikulkijoille. Honk honk! Rocky on täydellinen kruisailuun kaupungilla, vaikeakulkuiseen maastoon on kuitenkin syytä lähteä Keithin isän maastopyörällä, jolla ei (vielä) ole nimeä, sillä ilmeisesti kaikki ihmiset eivät nimeä polkupyöriään. Pöyristyttävää.

Uusi resepti kaikille kotikokeille: uunipellillinen nachoja (olisko tää suomeksi natso [toivottavasti ei ainakaan natso, kuulostaa meinaan hyvinkin hassulta] vai kenties maissilastu??), päälle salsaa, paprikaa kuutioina, sipulikuutioita, salaattia pieninä suikaleina ja kaiken tämän päälle juustoa. Cheddar sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Uunipelti tönäistään uuniin sopivaan lämpöön, odotetaan kunnes juusto on sulanut. Nachokasa nautitaan ystävien kanssa (tai yksin, muahhahahaaa) nachoja salsaan dippaillen. Nam!

Ostoskeskuksessa käydessäni vierailen aina eläinkaupassa. Lauantaina näin siellä karvattomia marsuja. Paistovalmiit reppanat olivat rumansuloisia. Eläinkaupassa on kiva käydä, tosin on hyvin vaikeaa olla ostamatta kaikkia suloisia otuksia. Jos toisin lemmikin tänne, Keithin äiti saattaisi oikeasti valmistaa siitä päivällisen. Siinä mielessä karvaton marsu olisi hyvä ostos. Ei vaan, oikeasti tykkään marsuista tosi paljon, enkä missään nimessä antaisi kenekään grillata jyrsijäpossuani.

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Kanada on periaatteessa Italiassa

Auringon suhteen siis. Tulin tänne aurinkorasvoineni, suojakertoimina huimat 12 alkukesää ja 8 loppukesää varten. Kuinkas sitten kävikään..? Maiju muuttui punaiseksi kuin keitetty Ripu Rapu. Kävin sitten nöyrästi ostamassa uutta paistorasvaa.. Ehkä suojakerroin 50 riittää siihen, että voin lueskella mahtavan herra Sherlock Holmesin seikkailuja takapihalla yli viisi minuuttia kerrallaan.

Löysin maastopyöräviidakosta vanhan jalkajarruilla varustetun ruostekasan. Projektinamme on tehdä siitä minulle kiiltävä ja hieno kaupunkipyörä. Tällä hetkellä Salama on osina autotallissa, mutta ehkä (pohjoisamerikkalaisen positiivisesti minun tulisi sanoa: varmasti) se vielä jonain päivänä kiitää kanssani halki Caledonian. Keith osti itselleen tuliterän maastopyörän, joka aiheuttaa hieman kateutta minussa, Ruostekasan omistajassa.

Matkustelukärpänen puri minua taas. Jostain syystä tahtoisin kyllä jatkaa Euroopan valloitusta, tämä manner ei tunnu niin mielenkiintoiselta. Ensin pitää kuitenkin saada töitä yms., vasta sitten voin alkaa suunnitella seuraavaa lomaa. Suomeen rantaudumme elokuussa, mutta muuallakin olisi kiva jossain vaiheessa käydä. Etelä-Amerikka kiehtoo myöskin kovasti.

Olen ollut täällä jo yli kaksi kuukautta. Minut on otettu osaksi perhettä, eikä minusta tunnu kiusalliselta olla täällä (paitsi ehkä vähän joskus kun en voi mennä suihkuun keskellä yötä tms). Ihmettelen itsekin, miten yksinäisyyteen ja omaan tilaan tottununeena yhtäkkiä olen sopeutunut elämään suuressa perheessä. Ihan mielelläni tosin muutan Keithin kanssa kaksin jonnekin, kunhan elämäntilanne sen sallii. Kaipaan suurempaan kaupunkiin, jossa voi kulkea tuntemattomana tuntemattomien joukossa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua!

Takapuoliasiaa tällä kertaa. Olen käynyt spinningissä muutaman kerran. Leidit siellä kovasti aina valittavat, miten pyöräily sattuu takamukseen. Tällä viikolla satulanpehmustimet ovat alennuksessa, muusta ei sitten tiistain tunnilla puhuttukaan. Olen ihmetellyt voivottelua, sillä minun takamukseeni ei spinning satu. Mainittakoon nyt sekin, että luontaiset pehmustukseni ovat sieltä pienimmästä päästä näillä tunneilla. Tiistaina sen tajusin! Olen pyöräillyt kesät talvet jo monta vuotta, tietysti hanurini on jo tottunut satulaan.. Kanadalaisilla kotirouvilla taas ei ole siitä pelkoa, elleivät sitten ole asentaneet autoonsa istuimeksi pyörän satulaa.

Vapaaehtoistyötä ei ole vieläkään löytynyt. Luulin, että ilmainen työvoima kelpaisi monellekin työnantajalle, mutta eläinlääkäriasemat, puutarhat, labrat.. kaikki ovat sanoneet ei kiitos. Kunhan saan rikosrekisteriotteen Suomesta, aion hakea vielä eläinsuojeluasemalle töihin, Ansku suosittelijanani. Hän lupasi ystävällisesti kertoa eläinpelastajille pimeästä kastemadonleikkaajamenneisyydestäni. Työpaikka on taattu!

Caledonia on niiiiin pieni paikka. Kerroimme Keithin kanssa kihlauksesta vain kahdelle Keithin kaverille. Kahden viikon kuluttua koko kaupunki tiesi asiasta, ja vastaanotin kymmeniä onnitteluhalauksia tuntemattomilta ihmisiltä. Onneksi tykkään halailla tuntemattomia ihmisiä (tai sitten en..). Mieleeni muistui, miksi aikoinaan niin palavasti tahdoin muuttaa pois Riihimäeltä. Suuret kaupungit ovat enemmän meikäläisen mieleen.

Ja sitten tärkein asia. Suunnitelma Maijun työllistämiseksi: Levitetään SARSia tai jotain muuta kivaa ja tappavaa virusta Kanadaan. Labrat ja viranomaiset ovat niin ylityöllistettyjä, että kaikki ylimääräinen apu on tarpeen ja hullu suomalainenkin palkataan töihin. Eli rakkaat ystävät ja toverit, lähettäkää äkkiä lintuinfluenssaa ja muita viruksia Kanadaan. Kiitos!

tiistai 8. toukokuuta 2007

Hyötyliikuntaa

Olen tartuttanut hyötyliikuntaviruksen ainakin kahteen kanadalaiseen. Keith jopa ehdottaa kävelyitä ja parkkeeraa auton melko kauas ovesta (niin, täällä sekin pitää lukea hyötyliikunnaksi). Kuntosalille mennessäni bongasin toisen hyötyliikkujan, pyörällä töihin kulkevan jumppaohjaajan. Nykyään kuntosalin pyörätelineessä on siis kaksi pyörää. Loistavaa! Tilaa tosin olisi jopa neljälle..

Löysin kuituja. Purkista! Kuituja voi kätevästi lisätä ruokavalioon ripottelemalla väritöntä kuitujauhetta (sahanpuruja kenties?) ruoan tai juoman sekaan. Jostain syystä tahtoisin kuitenkin leivän ja pastan ja riisin olevan kuitupitoista sellaisenaan. Niin, se valkoinen pullaleipä ei edelleenkään kiinnosta. Kuituongelma on nyt kuitenkin ratkaistu, eräällä tavalla.

Missä Suomi sijaitsee? Olen jo monta kertaa kertonut uteliaille, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä. Paras arvaus Suomen sijainnille oli Keithin kaverin: ”Onko Suomi Ruotsin ja Tanskan välissä?”. Suomi on pieni maa, muttei ihan niin pieni.. Yllättävän hyvin Suomi kuitenkin osataan sijoittaa Ruotsin läheisyyteen. En tosin tiedä, tietävätkö ihmiset missä Ruotsi sijaitsee suhteessa vaikkapa Saksaan tai Isoon Britanniaan. Minä sen sijaan olen lintsannut maantiedon opinnoistani, enkä edelleenkään tiedä monta provinssia Kanadassa on. Nimeltä tiedän niistä ehkä neljä. Olen kuitenkin melko hyvässä vedossa näihin amerikkalaisiin verrattuna.

Pelkään hieman tulevaa kesää, sillä kesät täällä ovat kuumia ja kosteita. +25 merkitsee meikäläiselle kuumaa kesäpäivää. Täällä oli tänään +25, joten kesällä lukemat kipuavat varmasti vielä korkeammalle. Iik. Taidan muuttaa ruokakaupan pakasteosastolle kesäksi.

Sopeutuminen Kanadaan jatkuu, toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Minulta kysytään usein pidänkö Kanadasta. Pidän, mutta kaikki on täällä hyvin erilaista Eurooppaan verrattuna. Erilainen on sana, jota käytänkin paljon, kun minulta kysytään mitä pidän Kanadasta. On mahdotonta verrata Suomea ja Kanadaa suoraan toisiinsa. Impossible!

tiistai 1. toukokuuta 2007

Sormus/The Ring

Jänis on edelleen paikallaan tien varressa. En pysty siirtämään sitä ja toivonkin, että joku muu siivoaisi jänisparan pois.

Huomasin eilen kaipaavani jalkajarruja polkupyörääni. Jarrutin liian nopeasti etujarrulla ja kaaduin pyörän kanssa. Ylpeys ja polvet kokivat kolauksen. Erikoista tilanteessa oli se, että kanadalaiset yleensä puhuvat tuntemattomille ohikulkijoille, mutta ketään ei kiinnostanut olinko kunnossa. Kaupassa ja kadulla tuntemattomat ihmiset puhuvat toisilleen ja moikkailevat, täytyy vain toivoa, ettei Keith tee samaa Suomessa. Joku taatusti soittaisi poliisin nopeasti paikalle hakemaan kylähullun parempaan talteen.

Vietin viime lauantaina monta tuntia ostoskeskuksessa. En päässyt ekaa kerrosta ylemmäs, enkä kyllä edes tuhlannut juurikaan rahaa. Oli vain niin mukavaa päästä näkemää uusia ja erikoisia asioita puhumattakaan ihanista kevätvaatteista. Käyn aamuisin jumpassa, mutta päivät tuntuvat silti pitkiltä, ahdistaa kun en pääse pois Caledoniasta ilman apua. Bussi Hamiltoniin olisi loistava keksintö, mutten usko että kukaan on valmis perustamaan bussilinjaa yhtä hassua suomalaista varten. Vapaaehtoistyötäkään ei niin vaan ilmeisesti saa, eläinlääkäriasemalla on niin kiireistä, etteivät he ole ehtineet miettiä minun ottamistani sinne. Jos on kiire, luulisi avun kelpaavan. Etsinnät jatkuvat, en ole lannistunut! Täytyy tosin ihailla Johnia. Mies viettää 95% ajastaan tässä talossa tulematta hulluksi, ja tätä on jatkunut jo pari vuotta ja on vielä (ainakin ulkoisesti) järjissää. Minä olen ollut noin 80% ajasta tässä talossa ja mitääntekemättömyys vaikuttaa jo mielenterveyteeni.

Kiitos kommentista Soile, pahoittelen puutteellisia kirjoitustaitojani. Toivottavasti tekstini lukeminen ei satuta silmiäsi. Makujen maailmasta sen verran, että suklaa on ehdottomasti parempaa Suomessa ja salmiakkia täältä ei saa. Paikallinen suklaa ei liene yhtä pahaa kuin venäläinen, mutta maku ei ole niin pehmeä ja pyöreä kuin suomalaisessa suklaassa. Myös muut karkit ovat melko pahoja verrattuna kotimaisiin, mikä sinänsä ei ole huono asia, eipähän tule syötyä liikaa karkkia. Tietysti täällä on Twixejä yms., jotka maistuvat samalta kuin Suomessa. Täältä saa herkullista kalaa, olen maistellut kaikenlaisia uusia tuttavuuksia. Parhaana mainittakoon Mahi Mahi. Nam! Maultaan jostain Aasian vesiltä kotoisin oleva mahi mahi on miekkakalamainen. Kevät on täälläkin vielä vähän vaiheessa, mutta aurinkoisista päivistä olemme silti saaneet nauttia, puutkin alkavat jo työntää lehtiä esiin. Pari kevätkuvaa löytyy täältä.

Viime viikonloppu oli yhtä juhlaa. Pertsinä kävimme keilaamassa Keithin parhaan kaverin Taylorin ja hänen tyttöystävänsä Melissan kanssa. Keilahallissa ei ollut ammattilaisia läsnä, joten kukaan ei ollut vieressä nauramassa epäilemättä kammottavalle keilaustyylilleni. Muiden tyylinaytteitä löytyy täältä. Lauantaina Keithin kaverin tyttökaverin kaverilla (melkein sukua..) oli synttärit, joita kävimme juhlistamassa. Tapasin Keithin kavereita ekaa kertaa ja minua pommitettiin Suomi-aiheisilla kysymyksillä. Kävi myös ilmi, että suuri osa Keithin kavereista RAKASTAA Saku Koivua. Jouduin tuottamaan pettymksen kertomalla, etten henkilökohtaisesti tunne Sakua, vaikka tietysti tunnen kaikki muut suomalaiset ihmiset. Bileiden isännällä oli rumista rumin koira, jolta puuttui kuulon ja toisen silmän lisäksi mm. suurin osa hampaista. Ruma koira ja juhlien kohokohta löytyvät täältä.

Sunnuntaina kävimme patikoimassa Shermanin vesiputouksilla. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Mitä patikkaretkellä tapahtuikaan? Kuvia putouksista ja selitys otsikkoon löytyvät täältä ja täältä. Jännää!

--

I thought I would write something for you too, Anna. I forgot you DO know what perkele means! Of course you know that word, that’s like the first word I teach to foreign people. Canadians struggle with it, rolling the r isn’t that easy apparently. Trust me, I’ve tried to teach Keith to swear in Finnish, but if you can’t say perkele it’s not worth it.

The days are long for me. I go to the gym in the morning, but for the rest of the day I don’t really have much to do. I’ve looked into volunteering, but vet clinics don’t need me at the moment, so I have to keep on looking. I hope I find something soon, since I’m slowly going crazy. I can easily bike around Caledonia, but there’s not that much to do around here. If I want to go to the mall for example, I have to get someone to take me there. Sometimes I feel trapped, but at least I can go to the gym and read and.. oh well, that’s about it.

We spent last weekend partying: on Friday we went bowling, on Saturday Keith’s friend’s girlfriend’s friend (almost relative that is) had a birthday party we went to, and on Sunday we went hiking to Sherman falls. Nothing compared to the Niagara falls, but looked cool anyways. There are some party pictures, some evidence of the spring finally coming etc. if you check out the links in the text in Finnish. And if you are wondering about the title, check out these pictures of Sherman falls and what happened there (more of them here). Keep it real!