keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Kanada on periaatteessa Italiassa

Auringon suhteen siis. Tulin tänne aurinkorasvoineni, suojakertoimina huimat 12 alkukesää ja 8 loppukesää varten. Kuinkas sitten kävikään..? Maiju muuttui punaiseksi kuin keitetty Ripu Rapu. Kävin sitten nöyrästi ostamassa uutta paistorasvaa.. Ehkä suojakerroin 50 riittää siihen, että voin lueskella mahtavan herra Sherlock Holmesin seikkailuja takapihalla yli viisi minuuttia kerrallaan.

Löysin maastopyöräviidakosta vanhan jalkajarruilla varustetun ruostekasan. Projektinamme on tehdä siitä minulle kiiltävä ja hieno kaupunkipyörä. Tällä hetkellä Salama on osina autotallissa, mutta ehkä (pohjoisamerikkalaisen positiivisesti minun tulisi sanoa: varmasti) se vielä jonain päivänä kiitää kanssani halki Caledonian. Keith osti itselleen tuliterän maastopyörän, joka aiheuttaa hieman kateutta minussa, Ruostekasan omistajassa.

Matkustelukärpänen puri minua taas. Jostain syystä tahtoisin kyllä jatkaa Euroopan valloitusta, tämä manner ei tunnu niin mielenkiintoiselta. Ensin pitää kuitenkin saada töitä yms., vasta sitten voin alkaa suunnitella seuraavaa lomaa. Suomeen rantaudumme elokuussa, mutta muuallakin olisi kiva jossain vaiheessa käydä. Etelä-Amerikka kiehtoo myöskin kovasti.

Olen ollut täällä jo yli kaksi kuukautta. Minut on otettu osaksi perhettä, eikä minusta tunnu kiusalliselta olla täällä (paitsi ehkä vähän joskus kun en voi mennä suihkuun keskellä yötä tms). Ihmettelen itsekin, miten yksinäisyyteen ja omaan tilaan tottununeena yhtäkkiä olen sopeutunut elämään suuressa perheessä. Ihan mielelläni tosin muutan Keithin kanssa kaksin jonnekin, kunhan elämäntilanne sen sallii. Kaipaan suurempaan kaupunkiin, jossa voi kulkea tuntemattomana tuntemattomien joukossa.

Ei kommentteja: