keskiviikko 16. toukokuuta 2007

Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua!

Takapuoliasiaa tällä kertaa. Olen käynyt spinningissä muutaman kerran. Leidit siellä kovasti aina valittavat, miten pyöräily sattuu takamukseen. Tällä viikolla satulanpehmustimet ovat alennuksessa, muusta ei sitten tiistain tunnilla puhuttukaan. Olen ihmetellyt voivottelua, sillä minun takamukseeni ei spinning satu. Mainittakoon nyt sekin, että luontaiset pehmustukseni ovat sieltä pienimmästä päästä näillä tunneilla. Tiistaina sen tajusin! Olen pyöräillyt kesät talvet jo monta vuotta, tietysti hanurini on jo tottunut satulaan.. Kanadalaisilla kotirouvilla taas ei ole siitä pelkoa, elleivät sitten ole asentaneet autoonsa istuimeksi pyörän satulaa.

Vapaaehtoistyötä ei ole vieläkään löytynyt. Luulin, että ilmainen työvoima kelpaisi monellekin työnantajalle, mutta eläinlääkäriasemat, puutarhat, labrat.. kaikki ovat sanoneet ei kiitos. Kunhan saan rikosrekisteriotteen Suomesta, aion hakea vielä eläinsuojeluasemalle töihin, Ansku suosittelijanani. Hän lupasi ystävällisesti kertoa eläinpelastajille pimeästä kastemadonleikkaajamenneisyydestäni. Työpaikka on taattu!

Caledonia on niiiiin pieni paikka. Kerroimme Keithin kanssa kihlauksesta vain kahdelle Keithin kaverille. Kahden viikon kuluttua koko kaupunki tiesi asiasta, ja vastaanotin kymmeniä onnitteluhalauksia tuntemattomilta ihmisiltä. Onneksi tykkään halailla tuntemattomia ihmisiä (tai sitten en..). Mieleeni muistui, miksi aikoinaan niin palavasti tahdoin muuttaa pois Riihimäeltä. Suuret kaupungit ovat enemmän meikäläisen mieleen.

Ja sitten tärkein asia. Suunnitelma Maijun työllistämiseksi: Levitetään SARSia tai jotain muuta kivaa ja tappavaa virusta Kanadaan. Labrat ja viranomaiset ovat niin ylityöllistettyjä, että kaikki ylimääräinen apu on tarpeen ja hullu suomalainenkin palkataan töihin. Eli rakkaat ystävät ja toverit, lähettäkää äkkiä lintuinfluenssaa ja muita viruksia Kanadaan. Kiitos!

3 kommenttia:

Whissana kirjoitti...

Haaahahhaha xD Nauroin ihan kipeana sun blogille. Otsikko oli mita parahin. Lisaa lisaa tahtoo tama lukea!!

aurora kirjoitti...

Minun täytyy oikeasti totuttaa takamukseni pyöräilyyn aina keväisin, kun en pyöräile talvella. Pehmustimista en silti vielä ole innostunut, vaan mentaliteetti on kärsiä tuskia kunnes niitä ei enää huomaa.

Onnea kihlauksen johdosta! Onnitteluhalauksia olet ilmeisesti saanut jo riittämiin. :)

Soile

Maiju kirjoitti...

Karsimysmentaliteetti sopii minullekin paremmin kuin pehmustelu. Siis jos takapuoleni karsisi. Tarjolla on myos pyorailyshortseja, joiden sisalle on ommeltu pehmustukset. Tosi ammattilaisspinnaajilla on seka pehmoshortsit etta geelisuojus satulassa.

Ja kiitos onnitteluista :) Onnitteluhalauksia ystavilta otan mielellani vastaan, tuntemattomia ihmisia en oikein osaa (viela?) halailla.