torstai 28. kesäkuuta 2007

Intiaanit vs. Paikalliset poliisit

Huomenna on kansallinen intiaanien mielenosoituspäivä. Ohjelmassa kalpeanaamojen veren juontia, päänahan nyljentää ym. Osallistujilta vaaditaan todistus intiaanisukujuurista (höyhen hatussa ja uskottava sotahuuto riittää).

Intiaanien mielenosoitusbileet siis lähestyvät. Täällä Caledoniassa on ollut jo yli vuoden kiistaa palasta maata, jonka valkoiset joskus aikoinaan ostivat, mutta jonka intiaanit nyt tahtovat takaisin. Yli vuoden intiaanien edustajat ovat istuneet kyseisellä maapläntillä sitä vartioiden. Paikallinen poliisi puolestaan vartioi maata vartioivia intiaaneja.

Intiaanit ovat täällä erityisessä asemassa. He saavat ilmaisen koulutuksen (suomalaiset ovat siis täkäläisten mielestä intiaaneja, tämän asian suhteen ainakin) ja veroalennuksia (tämä erottaa intiaanit suomalaisista). Hiljattain he ovat alkaneet vaatia jo kerran myytyjä maita takaisin. Valkoinen väestö on tästä harmissaan, varsinkin kun Caledonian plänttiä vallatessaan intiaanit aiheuttivat kaupungissa aika paljon tuhoa. Poliisi ei tee mitään rasismisyytteiden pelossa. Odotamme siis yleistä mellakkapäivää kauhulla. Tässä intiaanien soturilippu:


Minulla on edelleen suurimmaksi osaksi tylsää, eikä Keithin passi ole vieläkään tullut. Mielestäni passia ei pitäisi joutua odottamaan kolmea kuukautta, mutta viranomaiset täällä ovat eri mieltä. Herra Televisio viihdyttää minua iltaisin, Keith viikonloppuisin. Päivät vietän laskien Johnin suihkukäyntejä (laskutoimitus pitää minut kiireisenä kerran kuukaudessa minuutin ajan). Tuleva viikonloppu on Kanadapäivän johdosta pitkä viikonloppu, joten luvassa on ainakin neljä epätylsää päivää. Jee!

perjantai 22. kesäkuuta 2007

Maizuu Mehiläinen

Olipa kerran mehiläinen, Maizuu nimeltään. Oikeasti sen nimi oli Maiju, mutta kaikki kutsuivat sitä Maizuuksi. Aluksi Maizuu yritti kertoa toisille mehiläisille, että sen oikea nimi ei ollut Maizuu, mutta toiset vaan surisivat zuu zuu Maizuu. Lopulta Maiju luovutti ja siitä tuli Maizuu.

Tätä kirjoittaessani juhannusaattoilta Suomessa on täydessä vauhdissa. Vedonlyönti juhannuksena hukkuneiden lukumäärästä on menossa täällä Caledoniassa. Veikkaukset sijoittuvat seitsemän ja kolmentoista välimaastoon. Suomalaisille perinteinen tapa uida kännissä juhannuksena jää minulta tänä vuonna väliin. Koitan kuitenkin päästä talviturkistani huomenna, tavoitteena on kuitenkin pysyä pinnalla, napa kiven päällä.

Johnin parisuhde loppui jo. Laiskottelu ei loppunut. Minä jumppasin, pyykkäsin, kokkasin ja tiskasin eilen lähes koko päivän. John ei nostanut evääkään auttaakseen missään asiassa, mutta kiitti vaivannäöstä juottamalla Keithin oluita kavereilleen. Myydään kokopäiväisesti laiskotteleva nahjus! Kelpaako kenellekään?

Caledonialaiset autoilijat eivät ole vieläkään tottuneet hulluun pyöräilevään suomalaiseen. Tänään eräs ystävällinen autoilija huusi minulle käskien siirtymään sivuun. Pyöräilin siis autokaistan laidalla. Minulle jäi epäselväksi se, mihin minun haluttiin siirtyvän. Sille olemattomalle pyörätielle kenties? Ruokakaupassa kauppakasseihini ollaan jo totuttu, mutta edelleen todella harva käyttää omia kassejaan muovipussien sijaan. Minä en oikein ymmärrä miksi muoviin pakattu leipäpussi pitää pakata kassalla muovipussiin. Siis yksi leipäpussi yhteen muovipussiin, eikä pussiin pakata muuta. En tajuu.

Surrur, toivottavasti juhannus oli lämmin ja unet sulhasista mieluisia. Keräisin kukkasia tyynyn alle tänä iltana, mutta minua pidetään täällä jo ihan tarpeeksi hulluna. Alasti kirmailu ulkosalla saattaisi tuoda muutaman kaivatun hulluuspisteen lisää, mutta taidan silti jättää kukkaset jäniksille.

torstai 14. kesäkuuta 2007

Löytöjä ja kritiikinsiemen

Tasapuolisuuden nimissä ajattelin kertoa asioista (tai lähinnä tuotteista), joista pidän täällä erityisen paljon. Huomasin valittaneeni viime aikoina blogissani pohjoisamerikkalaiseen tyyliin sopimattomasti, joten tässä tulee ripaus positiivisuutta.

Aivan ihastuttava kynsilakanpoistomenetelmä on ehkä käytössä Suomessakin, mutten itse ole siihen koskaan aiemmin tutustunut. Kyseessä on purkki, jonka sisällä on sieni ja kynsilakanpoistoainetta. Sienen keskellä on reikä, johon sormi (tai varvas, tosin varpaan tökkääminen purkkiin vaatii taitoa ja saattaa johtaa kynsilakanpoistoainelammikoihin kylppärin lattialla) upotetaan. Sormea pyöritetään kolossa hetki ja ta-daa – kynsilakka on kadonnut!

Toinen uusi ihastukseni on Herbal Essence-hiustenhoitotuotteet. Ne tuoksuvat toinen toistaan ihanammilta (Tigin Bed Head-tuotteet tosin tuoksuvat vielä paremmilta) ja ovat edullisia. Saaks näitä Suomesta?

Kolmas uusi elementti, josta pidän, on pohjoisamerikkalainen positiivisuus. Okei, toisinaan iloisuus ja positiivisuus tuntuu liian imelältä ja ilosta pomppiminen serkun kaverin uuden työpaikan johdosta menee ehdottomasti liian pitkälle. Monesti iloisuus ja ystävällisyys on teennäistä, mutta tuntuu silti kivemmalta kuin vihainen irvistys ja murahdus. Itse tosin murahtelen ja paljastelen kulmahampaita edelleen, mutta enköhän opi pian teennäisen (ja toivottavasti aidonkin) positiivisuuden taidon.

Kolmen positiivisen asian lisäksi on ihan pakko mainita eräs seikka, joka poikkeaa kenties negatiivisessa mielessä suomalaisesta elämäntyylistä. Lapset tuntuvat asuvan kotona tosi pitkään ja moni muuttaa pois vanhempiensa luota vasta mennessään naimisiin. Yliopistolle ajetaan mielummin kuin muutetaan omaan kämppään lähelle koulua. Melkein kaikki Keithin kaverit asuvat edelleen vanhempiensa luona. En tiedä johtuuko tämä kalliista vuokrista vai mistä, mutta muutaman vuoden itsenäistymiskokeilu tekisi varmasti täkäläisillekin teineille hyvää. Eiköhän siis taas äänestetä Maiju Kanadan presidentiksi, sellaistahan täällä ei vielä ole.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Virastoja, lomakkeita ja odottelua

Kuvittelin aikanaan, että vaihto-oppilaana Saksassa jouduin ravaamaan virastoissa kohtuuttoman paljon. Anteeksi Saksa, on sinuakin pahempia virastoviidakkoja. Uusi kotikoloni on osoittautunut jähmeän hallintokoneiston alkulähteeksi, kaiken viivyttelyn ja paperien pyörittelyn äidiksi. Siviilivihkiminen käy suhteellisen kivuttomaksi, kunhan ensin hankkii luvat sun muut ja pulittaa muutaman minuutin seremoniasta parisataa euroa. Hauskuus alkaa häiden jälkeen, sillä virallisen avioliittotodistuksen saa vasta kolmen kuukauden päästä häistä. Vasta sen avulla voi hakea oleskelulupaa..jne. Olen vasta aloittanut matkani tässä viidakossa, enkä usko että matkanteko tästä yhtään helpottuu. Osataan toki Suomessakin. Avioliitto ei ole laillinen Suomessa ilman kolmen eri henkilön allekirjoitusta ja virallista suomennosta. Jippii..

En olisi vuosi sitten uskonut olevani pian naimisissa. Kaikki tuntuu kuitenkin hyvältä ja oikealta, vaikken ehkä tässä autoilukulttuurin kehdossa aina viihdykään. Työpaikan ja uusien ystävien myötä viihtyvyysasiakin toivottavasti korjaantuu. Oma kotikin auttanee asiaa! En todellakaan aio tiskata aamupalan, lounaan ja päivällisen jälkeen. Kerran viikossa riittänee.. Selitän kattiloissa kasvavat homeet suunnattomalla kiinnostuksellani mikrobiologiaa kohtaan.

Suomen raikkaan ja lyhyen kesän aikana en oikein koskaan tajunnut, miten ihana asia ilmastointi on. Tai niin, ihana niin kauan kun ei ajattele sen ympäristökustannuksia. Ei täällä pystyisi käymään jumpassa ilman ilmastointia, ei sitten millään. Monessa paikassa ilmastointia tosin pidetään päällä ihan turhaan. Esimerkiksi Taylorin talon alakerrassa jäätyy keskellä kesää, yläkerta kun tahdotaan pitää mukavan viileänä. Täällä aika harvat ihmiset tuntuvat ajattelevan ilmastoinnin, autoilun, nurmikon kastelun ja rikkaruohojen myrkyttelyn sekä muiden elämäänsä helpottavien ja kaunistavien valintojensa vaikutusta ympäristöön. Hellävarainen asenteenmuokkaus polttoaineveroja nostamalla voisi olla paikallaan... Maiju presidentiksi! Tai kuningattareksi, sekin kelpaa.

Hei Suomi, elokuussa nähdään. Odotan innolla kavereiden näkemistä! Kiitos niille, jotka ovat kuunnelleet sopeutumisongelmaista valitustani ja ymmärtäneet (tai ainakin loistavasti esittäneet ymmärtävänsä) tätä hulluhkoa hyppäystä Atlantin toiselle puolelle.

perjantai 8. kesäkuuta 2007

Ärsytys maksimus

Nyt sitten jo vähän sieppaa kun olen leikkinyt orjatarta muutaman päivän. Janet oli muutaman päivän poissa, joten meikäläinen on tiskannut kaikki päivät läpeensä ja kantanut invalidi-Johnille ruokaa yläkertaan. Eilen tosin selvisi sekin, että John saa ihan itsekin kannettua ruokansa, jätkä on siis vaan huvikseen laittanu muut ihmiset töihin. Ressukan päivä meni pilalle toissapäivänä kun joutui tiskaamaan. Ou nou! Noin muuten perhe on mukava, Johnin hemmottelu ja käsittämättömiin lukemiin noussut laiskuus vaan ärsyttää. Mies on 20 vee, saa äidiltä rahaa pitsaan/kaljaan/kortsuihin, eikä nosta evääkään ilmaisen ylläpidon eteen. Eikä käy edes suihkussa. Kolmen kuukauden aikana kyseinen tietokonenörtti on antanut veden ja saippuan, noiden kirottujen puhdistusaineiden, koskettaa itseään kolme kertaa. Ehkä neljä.

Näiden suihkussakäyntitilastojen perusteella onkin mahdotonta käsittää miten ihmeessä Johnilla on tyttöystävä. Teoria minulta löytyy lähes kaikkeen, siispä ratkaisin tämänkin kimurantin ja mieltäriivaavan arvoituksen. Tyttöystävä tupakoi (tietooni tullut fakta) -> tupakoitsijoiden hajuaisti on huonompi kuin tupakoimattomien ihmisten -> muija ei edes tajua, että jokin lähistöllä löyhkää.

Jos Johnia hemmotellaan, niin kyllä hemmotellaan Neiti Täysinturhajulkkistakin (Paris Hiltonia). Paikallisissa uutisissa ennenaikaisen vapautuksen syyksi epäiltiin vaikeaa ihottumaa. Tänään suomalaisissa lehdissä syyksi paljastettiin itsemurhalla uhkailu. Ensisikin, jos jollakulla ihan tavallisella tumpelolla vankilassa on ihottumaa, ketä kiinnostaa. Toiseksi, jos Paris päättää timanteilla kuorrutetun elämänsä, ketä kiinnostaa. Takaisin vaan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta!

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Täällä on kuvia uudesta poikaystävästäni. Söpö, eikös juu? <3