keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Virastoja, lomakkeita ja odottelua

Kuvittelin aikanaan, että vaihto-oppilaana Saksassa jouduin ravaamaan virastoissa kohtuuttoman paljon. Anteeksi Saksa, on sinuakin pahempia virastoviidakkoja. Uusi kotikoloni on osoittautunut jähmeän hallintokoneiston alkulähteeksi, kaiken viivyttelyn ja paperien pyörittelyn äidiksi. Siviilivihkiminen käy suhteellisen kivuttomaksi, kunhan ensin hankkii luvat sun muut ja pulittaa muutaman minuutin seremoniasta parisataa euroa. Hauskuus alkaa häiden jälkeen, sillä virallisen avioliittotodistuksen saa vasta kolmen kuukauden päästä häistä. Vasta sen avulla voi hakea oleskelulupaa..jne. Olen vasta aloittanut matkani tässä viidakossa, enkä usko että matkanteko tästä yhtään helpottuu. Osataan toki Suomessakin. Avioliitto ei ole laillinen Suomessa ilman kolmen eri henkilön allekirjoitusta ja virallista suomennosta. Jippii..

En olisi vuosi sitten uskonut olevani pian naimisissa. Kaikki tuntuu kuitenkin hyvältä ja oikealta, vaikken ehkä tässä autoilukulttuurin kehdossa aina viihdykään. Työpaikan ja uusien ystävien myötä viihtyvyysasiakin toivottavasti korjaantuu. Oma kotikin auttanee asiaa! En todellakaan aio tiskata aamupalan, lounaan ja päivällisen jälkeen. Kerran viikossa riittänee.. Selitän kattiloissa kasvavat homeet suunnattomalla kiinnostuksellani mikrobiologiaa kohtaan.

Suomen raikkaan ja lyhyen kesän aikana en oikein koskaan tajunnut, miten ihana asia ilmastointi on. Tai niin, ihana niin kauan kun ei ajattele sen ympäristökustannuksia. Ei täällä pystyisi käymään jumpassa ilman ilmastointia, ei sitten millään. Monessa paikassa ilmastointia tosin pidetään päällä ihan turhaan. Esimerkiksi Taylorin talon alakerrassa jäätyy keskellä kesää, yläkerta kun tahdotaan pitää mukavan viileänä. Täällä aika harvat ihmiset tuntuvat ajattelevan ilmastoinnin, autoilun, nurmikon kastelun ja rikkaruohojen myrkyttelyn sekä muiden elämäänsä helpottavien ja kaunistavien valintojensa vaikutusta ympäristöön. Hellävarainen asenteenmuokkaus polttoaineveroja nostamalla voisi olla paikallaan... Maiju presidentiksi! Tai kuningattareksi, sekin kelpaa.

Hei Suomi, elokuussa nähdään. Odotan innolla kavereiden näkemistä! Kiitos niille, jotka ovat kuunnelleet sopeutumisongelmaista valitustani ja ymmärtäneet (tai ainakin loistavasti esittäneet ymmärtävänsä) tätä hulluhkoa hyppäystä Atlantin toiselle puolelle.

Ei kommentteja: