perjantai 28. syyskuuta 2007

Päätöksiä

Löysin tänään lisää erikseen kirjoitettuja sanoja työpaikan ilmoitustauluilta. Aion kerätä ne kaikki, ja lukioaikaisia tapojani vaalien tehdä niistä listan. Työni hedelmiä pääsette nauttimaan pian. Muunlaisia listoja en usko lähitulevaisuudessa tekeväni, mm. vaatteidenkäyttölista jäänee ikuisiksi ajoiksi historiaan. En usko sille olevan enää tarvetta. Kaikkien aikojen Vaate listallani oli Wranglerin farkut. Käytön kertahinnaksi tuli vain muutama sentti.

Jossain Papyloniauusimyanmarissa presidentti päätti katkaista internetyhteyden koko kansalta. Olisin kyllä melkoisen tuohtunut jos Taikku tekisi samoin. Ei linistä, ei meseä, ei elämää. Voi olla, että muutto Kanadaan tapahtuisi valtakunnallisen internetyhteyskatkoksen jälkeen huomattavan nopeasti. Olipas muuten pitkä yhdyssana, mutta silti kirjoitin sen ihan oikein. En siis edelleenkään kelpaa päällikkö Mustaksi Oravaksi.

torstai 27. syyskuuta 2007

Kukaan Ei Rakasta Yhdys Sanoja

Havaitsin tässä, että ilmeisesti osana johtaja koulutusta on koulussa opittujen yhdys sana sääntöjen pyyhkiminen muistista. Aikoinaan Hesellä yhdys sanat tuottivat ongelmia ravintola päällikölle. Havilla työ ohjeita kirjoittaessa pomolla on ollut saman tapainen ongelma. Johto päätös: Maijusta ei voi koskaan tulla johtajaa, koska Maiju rrrrrakastaa yhdyssanoja. Ja kirjoittaa ne useimmiten oikein.

Päätin lähdöstä takaisin Kanadaan. Päivämäärä on päätetty, mutta se on liikesalaisuus. Voin kuitenkin kertoa sen juuri Sinulle, mikäli Sinä satut sitä minulta tiedustelemaan. Nyt jumppaamaan, vaikkei kyllä tollasen tehdastyöpäivän jälkeen enää oikein jaksais. Jump jump!!

tiistai 25. syyskuuta 2007

The Dark Autumn

Now the nights are officially longer than days. I can feel the winter coming already, the darkness usually makes me very tired during the autumn and winter. Other Finns seem to be affected too. People don't even say sorry if they bump into you in a store. I try to be friendly to everyone at work, but apparently it doesn't pay off. I get maybe 1 smile back out of ten.

The work.. Well, this week I'm working on the morning shift. Which means I have to start at 6am. Which means I have to get up around 4.30am. Which means I'm not a happy camper in the morning. Or in the evening, since I have to skip all my favourite TV shows and go to bed at 9pm. The work isn't too wonderful. Everyone is so busy that no one really had time to tell or show me what to do there. They just put me to work. Kinda like if in the driving school they would just give a car to someone that has never driven a car before, and wished him/her safe drive home.

I miss Keith very much. I could go to Canada already, but I'm working to get some money for the ticket and shopping, too. I already need some time to go through all my boxes here. And decide if I should keep an essay I wrote in Swedish. It's called "I don't need other people" and it basically is about how I hate all the other people. I guess I had a very bad day when I wrote it.

I don't hate you! (Only a little bit) (Just kidding!) (Am I??!!)

tiistai 18. syyskuuta 2007

Candlelight suppers

Next time you arrange a candlelight supper for your friends, the candles might be made by yours truly. I got a job - it has nothing to do with biochemistry, but hey, it's money. And money I need. For the ticket to go back to my love, for insurance, for earrings.. All the important things ;) I'll be part of the process of making candles, so next time you light a candle, think of me <3

I miss things from Canada. The first, very important, thing to miss is my husband of course. Without him I'm not complete and without him I can't be truly happy. I also miss his family and friends who became my friends and family, too. One of the things I miss is the tuna sub. Mmmmm. And the positive attitude I see in people. Maybe the gloomy, rainy weather makes Finnish people unhappy, jealous and bitter, but that's for sure one thing I won't miss in Canada. Except maybe when I'm having a bad day, and I want to be unhappy, jealous and bitter without standing out.

Light my fire, babes!

Pieni maailmamme

Riihimäki ainakin on melkoisen pieni paikka. Täällä asuu enää kaksi kaveria, joiden kanssa olen säännöllisesti tekemisissä. He asuvat molemmat samassa talossa, samassa rapussakin vielä. Hain kuukauden mittaista tuotantotyöpaikkaa kynttiläsesongin ajaksi Havilta. Haastattelijana toimii kaverin poikakaveri. Jumpassa on aina vähintään yksi tuttu lukioajoilta, eilen oli kaksi. Kaupungilla törmäsin entiseen ihastukseeni, joka edelleen kymmenen vuodenkin jälkeen näytti ihan samalta. Näin myös yläasteaikaisen rinnakkaisluokkalaisen, joka näytti yläasteella ihan possulta. Pekoni tuli edelleen mieleen. Monen mielestä on turvallista ja mukavaa tuntea joka ainoa vastaantulija. Minua se ahdistaa-aa-aa.

Kanadassa ihmiset sanovat aina kysyttäessä, että heillä menee hyvin. Huonoja fiiliksiä ei tilitetä tuttaville ohimennen, vaan kulissit pidetään pystyssä. Toisaalta en sitä ymmärrä, suomalaiset kun yleensä kertovat melko suoraan jos menee päin persettä. Toisaalta asioiden kaunistelu ehkä vähentää sellaista murjottelua ja tuo hymyn, vaikka sitten valheellisenkin, hetkeksi kasvoille. Täällä tuntuu välillä siltä, että hymyilyn jalo taito on unohdettu. Kaupungilla yksikään vastaantulija ei hymyile, nyökkää tai tervehdi. Caledoniassa minulle moikkailivat tuikituntemattomatkin. Niin, aluksi tällainen moikkailu toki teki minut vainoharhaiseksi ja luulin, että moikkailijat olivat jonkin sortin kylähulluja. Siihen totuttuani (ainakin melkein, itse en vielä ole muuttunut moikkailijaksi) suomalaisten vihaiset ja surulliset kasvot ja mummojen mulkaisut tuntuvat hyvin kylmiltä.

Muutama päivä sitten kuulin ilouutisen. Saan palata Kanadaan vaikka heti. Lennän siis talveksi etelään noin kuukauden päästä. Toivottavasti ehdin nähdä vielä kavereita ja lähettää muutaman pahvilaatikollisen tavaraa Kanadaan! Muistakaa, että Suomen ei missään nimessä pidä muuttua Pohjois-Amerikan kaltaiseksi. Silti, rakkat kanssasuomalaiset, voitaisiin joskus hymyillä. Harjoitelkaa vaikka peilin edessä sellainen semiluontevan näköinen tekohymy, jos muuten ei hymy helposti irtoa. :) =) ;) 8=)

tiistai 11. syyskuuta 2007

9/11

I guess I'm supersticious, I wouldn't fly anywhere today. I know the odds are small, most likely I wouldn't end up being in a burning plane stuck in Eiffel tower or some other tower, but still. Better not to take the risk boys and girls! Actually I think the safest thing to do today is to stay inside, in the basement if you can. Basement with an escape window in case a plane hits your house and you have to get out of it.

The reason for me to write today is that I want to complain. About the showers at the gym here. There's no privacy! There are 3 showers in one shower room, no walls or curtains in between them. The showers are only for women of course, but women, men or pigs, I still like some privacy while I shower. I refuse to use those showers, so if you meet me on the way home from the gym, I have to warn you: I stink!

I sent my first job application in today. I hope I get this job for the time I spend in Finland, since it's pretty close to what I'm supposed to do for living. And if I get it, my mom maybe stops nagging about how lazy I am. I am lazy, but who wants to be reminded about that every single day! This job would be so much better than anything else there is available. Back to making hamburgers? No f***ing way! How about cleaning? ... I could teach biology or something.. -Yea, if I had any experience about teaching but I don't. I also would feel very nervous in front of 25 teenagers that try to find something to tease me about. That's what we did to teachers when I was in school, and I don't think the students have changed at all. Keith, get me out of here!!! Heeeelp!!!

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

I love walking in the rain, 'cause then no-one knows I'm crying.

And crying I have done a lot after Keith returned to Canada and I didn't. I feel sad and bad alone, this place isn't my home anymore. Of course it isn't, I haven't lived with my mom for 7 years, and I have never even liked this house. It was nice to come back to Finland, see places and people, but I'm ready to leave already. Funny enough, as much as I complain about Caledonia being different from Finland, Caledonia feels like home. Now unfortunately I have to stay here for months, I don't even really know how long. I don't like this at all! Now I can start complaining about Finland in this blog! Be prepared!

lauantai 8. syyskuuta 2007

Kaikkialla soi blues

Keithin kanssa tultiin Suomeen pari viikkoa sitten. Tänään Keith lähti takaisin Kanadaan, minä en. Joudun odottamaan oleskelulupaa useamman kuukauden. En ole koskaan kaivannut näin paljoa. Oloa ei yhtään auta se, ettei minulla ole enää kodiksi kutsuttavaa paikkaa Suomessa. Viimeisin koti oli Turussa, mutta nyt Kuohukuja 1M161:n ikkunoissa lepattavat jonkun muun verhot. Riihimäki tuntuu tutulta, muttei kodilta. Vihaan tätä taloa ja seinien läpi kuuluvia ääniä. Äiti ei siedä minua täällä, joten yritän pysytellä hiljaa tässä huoneessa. Ja tätä siis tiedossa useampi kuukausi. Eniten kuitenkin vaivaa ikävä. Pääsisinpä jo pian kotiin.

Kiitos Olgalle, Jarnolle, Tapiolle, Suville, Tepolle, Rekolle ja Rasmukselle vieraanvaraisuudesta. Teidän ansiostanne Keith näki suomalaista elämää, ja saimme tutustua muuhunkin kuin Riihimäkeen. Kunhan täältä taas pääsen Caledoniaan ja työluvan saatuani työnhakuun, saamme hankittua oman kämpän, jonne olette hyvin tervetulleita (kunhan muistatte tuliaisruisleivät!)!