lauantai 13. lokakuuta 2007

Det här är R-tåget till Helsingfors

Vi stannar följande gång i Hyvinge. Käväisin siis taas junalla Hesassa. Siellä käy aikamoinen vipinä Riihimäkeen verrattuna, ja minä pidän siitä vipinästä. Riihimäen rauhallisuus on ehkä toisinaan kiva ja rentouttava asia, mutta isommassa kaupungissa on a.enemmän tekemistä tai ainakin tekemisvaihtoehtoja ja b. mahdollisuus olla törmäämättä ihmisiin, joihin ei halua törmätä. Törmäily ei kai kaikkia vaivaa, eikä minullakaan ole mitään hävettävää tai syytä nolostua törmättäessä. Minulla vaan ei ole mitään sanottavaa, eikä useimmiten edes kiinnosta mitä entisen rinnakkaisluokkalaisen koliikkivauvalle juuri tänään kuuluu.

Keith viihtyy Caledoniassa, enkä oikein ymmärrä miksi. Kylä on (jos mahdollista) Riksuakin pienempi, kaikki tuntevat jotain kautta sinut aivan varmasti. Paikalliset pankkineidit ovat nähneet hääkuvamme ja Keithin ala-astekaverit varmasti minut tavatessaan käyvät käsiksi (=halaavat). Toisaalta, viihtyyhän pari kaveriani täällä Riksussa edelleen. Olen tämän jo sanonut ennenkin, mutta sanon sen taas. Väännän vaikka rautalangasta, jos se ei muuten mene perille. *rautalankaväännytystä* Viihdyn suuremman kaupungin kasvottomuudessa. Caledoniassa voin vielä olla kasvoton, sillä en tunne sieltä juuri ketään. Kaikki luultavasti ovat kuitenkin tietoisia minusta, siitä hullusta sateellakin pyöräilevästä blondista. Vaihdoin muuten ihan itse renkaan lainapyörään tällä viikolla. Siihen meni yksi kokonainen aamu, mutta nyt voin ylpeänä kertoa tehneeni moisen uroteon. Siis työn, joka perinteisesti, ainakin työpaikallani, luokiteltaisiin miehelle soveltuvaksi. Onko kyseessä siis pikemminkin urosteko??

2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

yhtä kaveriani lainatakseni: "riihimäki on osa mua".

Maiju kirjoitti...

On se osa muakin, mutta ehka vahan eri tavalla. Se on kuin hankaava liikavarvas :P