perjantai 12. lokakuuta 2007

Itsepalvelua

Viimeviikkoisten kokemusteni perusteella voin lähitulevaisuudessa Googlen avulla diagnosoida omat sairauteni, muuttaa ihonväriäni sekä voittaa Nobelin rauhanpalkinnon. Ai miten niin? No, minäpä kerron (jos lupaat olla kertomatta salaisuutta eteenpäin). Hakiessani korvauksia matkavakuutuksesta virkailija kehoitti minua täyttämään vahinkoilmoituksen netissä. Sitten voisin kätevästi lähettää liitteet kirjekuoressa vakuutusyhtiölle. Entäs se puoli tuntia, jonka olin jonottanut vain päästäkseni lyömään lääkekuitit vakuutusvirkailijan kouraan toimitettavaksi eteenpäin?? Anteeksi vain, sanoin, tahtoisin palvelua. Sain sitten lopulta asiaa tarpeeksi kauan jankattuani täyttää vakuutusyhtiön eteisessä korvausanomuslaput ja jättää ne täytettyinä virkailijalle. Voi sitä onnea!

Tällä viikolla otin myös yhteyttä sosiaalihoitajaan kysyäkseni insuliinien mahdollisesta korvattavuudesta Kanadassa. Ensimmäinen kysymys muuten kyllä ystävälliseltä hoitajalta oli: ”Oletkos jo etsinyt netistä itse tietoja?” Enkös minä juuri siksi hoitajalle soittanut, että joku asiasta enemmän tietävä ottaisi asioista puolestani selvää. Jos mikään ei enää kuulu kenenkään töihin, vaan netistä voi itse etsiä ratkaisuja, voin siis selvästikin diagnosoida itse esim. eturauhasvaivani ja hyvin piilevän anoreksiani.

Töissä ärsyttää (monien muiden seikkojen ohessa, eihän työläinen voi koskaan olla täysin tyytyväinen) naisten asema. Miehet ovat vastuullisissa asemissa, naiset hoitavat paskaduunin. Kynttilöitä pakkaavan koneen vieressä seisova mies tienaa luultavasti tuplasti verrattuna meihin naisiin, jotka hiki hatussa kannamme laatikoita, pakkaamme kynttilöitä, täytämme kuppisiiloja yms. Asiaa ei yhtään kyllä edistä tehtaalla jo pitkään työskennelleiden naisten asenne. Jos et osaa jotain tehdä, mene hakemaan avuksi joku mies. Näin minua neuvottiin ekalla viikolla. Ilmeisesti miehisyys on yleispätevä ja autuaaksi tekevä asia. Pomo ruokkii kyllä tehtaalla jo kauan vallinnutta naisten asemaa ja kunnioitusta (tai sen puutetta), vaikka nuori mies onkin. Hänen asenteessaan on varsin samoja piirteitä kuin hänen tyttökaverinsa isän asenteessa. Onko siis taas käynyt niin, että poikakaveri muistuttaa isää? Taitaa olla. Keithissä ja iskässäkin on samoja piirteitä, nimittäin parta. Onkohan luonteenpiirteissä jotain? Ehkä ulkopuoliset näkevät tämän asian paremmin. Itse on vaikea nähdä lähelle näissä asioissa, vaikka olisikin ihmismielen tutkimiseen sopiva koulutus.

Ei kommentteja: