lauantai 20. lokakuuta 2007

Kuukausi pelastukseen

Riihimäen katkeruusilmapiiri on muuttamassa minuakin entistä selvemmin tulevaisuuden kyttääjämummoksi, jonka mielestä naapuri pysäköi autonsa aivan väärin. Tämän kerrostalon asukkaat tuntuvat muuttuvan sellaisiksi ihan automaattisesti. Verhot heilahtelevat ikkunoissa tämän tästä, aina kun joku lähtee talosta tai tulee pihalle. Vältän itse (toivottavasti) kerrostalokyttääjätulevaisuuden häipymällä pohjoistuulen mukana Kanadaan piakkoin. Siellä minusta tullee omakotitalokyttääjä. Lienee sekin parempi tulevaisuudennäkymä kuin tämänhetkinen tilanteeni kynttilänkyttääjänä. Alipalkattuna, aliarvostettuna kynttilänkyttääjänä.

Siitä huolimatta, että olen kritisoinut riihimäkeläisiä polkupyöräilijöitä blogissani, heidän raivostuttava käytöksensä on yhä ennallaan. Käsittämätöntä. Eikö kukaan lue äärimmäisen intellektuelleja turinoitani? Jos siis olet riihimäkeläinen, kuljet pyörällä ja luet tätä, velvollisuutesi on totella ohjettani: älä perkele pyöräile siellä jalkakäytävällä tai syön pääsi. Ihan oikeasti. Jos pyöräilet jalkakäytävällä pimeällä ilman valoja, syön pääsi lisäksi myös jalkasi. Etpä sitten enää pyöräile jalkakäytävällä, etkä ehkä muuallakaan.

Jaloista tulikin mieleeni vanheneva vartaloni. Alkavalla viikolla jalastani poistetaan ulkoneva luomi, sillä viime kesänä sandaalit alkoivat hiertää sitä, enkä tahdo sen muuttuvan pahanlaatuiseksi luomikasvaimeksi, joka nielee alleen koko jalkani. Polvenkin kanssa on ollut ongelmia, tosin seisomatyöllä ja ahkeralla jumppaamisella saattaa olla osuutta asiaan. Ilmeistä kuitenkin on, että vanhuus hiipii kroppaani jo nyt. Masentavaa. Rollaattori, here I come!

Ei kommentteja: