perjantai 2. marraskuuta 2007

Kynttilätehtaan tyttö

Aki Kaurismäki saisi loistavan elokuvan työstäni kynttilänkyttääjänä. Tai ehkä toisinpäin; työni olisi hieman kivempaa, jos Aki sen kuvaisi kauniisti elokuvassaan. Elokuvaa varten työpaikalle tosin tarvittaisiin romanssi.. Siihen ei oikein tällä hetkellä ole aineksia, mutta ehkä sankarittaren kaipuu aviomiehensä luo kelpaisi romanttiseksi ainekseksi. Tosiasiassa tehtaassa ei ole mitään romanttista, eroottista tai edes ihastuttavaa, ellei sitten satu kiihottumaan äärimmäisestä sovinismista. Jotkut naiset siitä tuntuvat pitävän, ja jopa lietsovat sitä. Minun nukkumassa ollut sisäinen feministini on loikannut tehdastyön myötä esiin ja on valmis sotaan seipäitä vastaan! Valitettavasti aikaa on vain 6 päivää ja edessä valtaisa lauma miehiä, ja kumma kyllä naisiakin. Eilen yksi munallinen vain päätti, ettei tahdo enää tehdä hänelle määrättyä työtä. Ei sitten, sanottiin, tee sitten vaikka tätä toista työtä. Jos munaton moista menisi sanomaan, kerrottaisiin hänelle missä tehtaan portti sijaitsee. Munalliset saavat palkankorotuksia ja ylenevät vähitellen urallaan. Naisista suuri osa on tehnyt samantasoista työtä jo 20 vuotta. Miksi??? Parhaasta vastauksesta luvassa palkinto!

Olen viime aikoina nähnyt kummallisia unia. Yhdessä unessa ratsastin delfiinillä, joka oli Keith. Sukelsimme meren syvyyksiin ja sitten taas hyppäsimme haukkaamaan happea. Hengitin vahingossa vettä, ja retken päätteeksi delfiini-Keith kehoitti minua laihduttamaan, olin ollut raskas ratsastaja. Unen nähtyäni päätin 1. laihduttaa ja 2. mennä ensi kesänä uimakouluun, jottei Keithin tarvitse kantaa minua selässään aallokossa.

Ei kommentteja: