lauantai 29. joulukuuta 2007

Ho Ho Ho!

I might get into trouble for saying that, if I was in Australia. I heard the Santas have been told not to say ho ho ho this year, because it is offensive. Yea, it's very offensive and I'm sure all the conservative hookers will sue you if you offend them like that!

Crazy christmas is over, but thanks to my sugar daddy I'm gonna enjoy my christmas present a lot even after christmas. The whole holiday here was a lot different from what I'm used to back home. At home, it was just me and mom last year. This year, it was me, Keith, uncles, aunts, cousins, grandparents.. We were 17 people. It was a bit of a cultural shock, and partly also a frustration invasion event, but I made it! And I didn't hate all the traditional christmas foods like I do in Finland! There are couple of things I would like to point out though:

First of all, I want my presents on Christmas Eve! Not the Christmas Day.. Why wait for 12 extra hours, when you should be opening the presents on Christmas Eve. I guess the main reason for this is to torture the kids, but trust me, I felt the torment too! I got to open one present earlier than the others though. Muahahhahaa.

Second thing I want to mention is the location of Santa. He does NOT live on the North Pole. I mean c'mon, everyone knows he lives in Finland. Right? Stupid Danish people think he lives in Greenland. Suckers. I guess soon they are gonna tell me that picking up seven flowers while running around naked on midsummer eve won't help me in finding a husband.. Ha! How little do they know!

I'm finally working a little bit. Not the job I want to be doing for the rest of my life (I'm having hard time with this, all the jobs seem to be the wrong ones), but it gives me something to do, a bit of money and it makes me feel a bit more independent. And useful. I'm still sticking to my gym routine, which is good. The immigration process still hasn't started for me, but we will meet our lawyer in a couple of days and hopefully get things started soon. And the most important thing: I love my husband so much! <3

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Kielipeliä

Olen monta kertaa miettinyt, miksi toisissa kielissä on naisille ja miehille omat ”hän”-sanansa, ja toisissa, kuten suomessa, on vain yksi hän. En osaa kovinkaan montaa kieltä, mutta tietämistäni kielistä suomi on ainoa yksihänellinen (eli sukupuoleton. Google kertoi minulle, että virossa on sama juttu). Onko se sitten etu, vai ei.

Ollessani töissä Hesellä, yksihänellisyydestä (eli sukupuolettomuudesta.. yksihäellisyys on kyllä paljon parempi sana, joten käyttäkäämme sitä) oli ehdottomasti etua. Asiakkaista ei aina tiennyt, kumpaa sukupuolta he edustivat. Eräs kanta-asiakas oli ulkoisesti melko miehinen, mutta falsettiääni pisti epäröimään. Lapsista ei aina ottanut selvää, sillä onneksi kaikki vanhemmat eivät pue tyttöjä vaaleanpunaisiin ja poikia vaaleansinisiin kurahaalareihin. Toisinaan vanhahkot naiset alkavat muistuttaa miehiä hormonien mentyä sekaisin ja partakarvojen pukatessa pintaan. Mistäs siinä sitten tietää kummasta on kyse.

Tämä kieltämättä tähdellinen asia tuli mieleeni, kun olin pesulassa harjoittelemassa pesulointia. Asiakkaina oli pari intiaaniperhettä, ja yksi pitkätukkainen lapsi juoksenteli aikuisten jaloissa. Töissä ollut Dawn kysyi pikkuinkkarin vanhemmilta ”How old is she?”, ja sai vastaansa jäätävän kylmän tuijotuksen ja tiuskaisun ”it’s actually HE”. Dawn-parka ei muistanut, että kaikilla intiaanisotureilla on pitkät hiukset! Tältäkin nololta tilanteelta (joka toistui 10 minuutin päästä Dawnin jo unohdettua, että kyseessä oli edelleen poikalapsi) olisi säästytty Suomessa! Minä sekoitan välillä (=usein) shen ja hen, mutta pääsen pälkähästä selittämällä, etten ole tottunut ajattelemaan ihmisiä erikseen miehinä tai naisina.

Ongelmia tuottavat myös erisnimet, joita on annettu sekä tytöille että pojille tasapuolisesti. Suomessahan tällaisia on aika vähän, mutta täällä esimerkiksi kaikki tapaamani Kauniiden ja Rohkeiden Taylorin kaimat ovat olleet miehiä. Cameron Diazin kaima Caledoniassa on mies. Jesse voi olla tyttö tai poika. Tarvitaan ajatustenlukukykyä ja yhdeksäskymmenes aisti, jotta shen ja hen ja sukupuolettomien nimien kanssa ei mene sekaisin.. Tai sitten voi vaan muuttaa Suomeen ja kysyä vanhemmilta: ”Kuinka vanha toi on?”. Hienostelut sikseen.

tiistai 18. joulukuuta 2007

Pipareita

Olen melkein jo leiponut pipareita jouluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että olen ostanut tarvittavat raaka-aineet. Piparit ovat siis leipomista vaille valmiit! Sain tänään nipun joulukortteja Suomesta. Joulumieli hieman hiipi mieleeni, vaikka lähinnä joulu ahdistaakin. Hiljaisiin jouluihin tottuneena suuri perhejoulu on luultavasti melkoinen kulttuurisokki. Yhdestä asiasta olen varma: kanadalaiset jouluruoat eivät voi olla pahempia kuin suomalaiset. Luultavasti täälläkin tosin päädyn syömään perinteistä jouluruokaani, kalapuikkoja!

Sunnuntaina täällä riehui lumimyrsky. Lunta tuli varmaan melkein puoli metriä. Ja hei oikeasti, Suomessa tiehuolto toimii tosi hyvin. Täällä tiet olivat monta tuntia myrskyn jälkeenkin vielä ihan järkyttävässä kunnossa. Maanantaina tiet tuupattiin täyteen suolaa, ja tänään teillä sitten vallitsikin suolainen loskakeli. Tuntuu, että niin monessa asiassa täällä eletään menneisyydessä. Laskut maksetaan sekillä, joka lähetetään kirjekuoressa sähkölaitokselle tms. Jalkakäytäviä ei aurata talvella. Valuuttaa vaihtaessa ulkomainen valuutta pitää tilata pankkiin noin viikko etukäteen. Matkavakuutukset eivät kata matkatavaroita. On hyväksyttävää mennä baariin autolla, juoda viinaa masu täyteen ja ajaa kotiin kännissä. Haloo! Ei näin!

On täällä hyviäkin asioita, esimerkiksi ihana rannekoru, jonka tänään näin. Ja.. hmm.. Keith. Ehdottomasti. En minä muuten täällä istuisi valittamassa, vaan painuisin kotiin kulkematta lähtöruudun kautta. Ongelmaksi tosin saattaisi muodostua se, ettei kotia oikein ole tällä hetkellä missään. Olen siis koditon.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Takaisin työelämään

Toivottavasti! Kyseessä ei (todellakaan!) ole biokemiaan liittyvä, vaan kuutamokeikka pesulassa. Pääsen siis pesemään rakastajattarien huulipunatahroja kauluksista ja veriroiskeita mafiosojen pikkutakeista minimipalkalla! Urakehitykseni on kerrassaan mahtava. Tärkeintä mulle tässä vaiheessa on kuitenkin ansaita edes vähän omaa rahaa, tutustua muihinkin ihmisiin kuin Keithin perheeseen (varsinkin kun velipoika viettää suurimman osan ajasta huoneessaan tietokonetta pelaten ja äitee joko tiskaa astioita, jotta ne eivät vaan ehdi olla tiskipöydällä 5 minuuttia kauempaa tai on päiväunilla), ja saada edes vähän vaihtelua tylsiin päiviin (niin, pyykinpesu ja tiskaaminen eivät oikeastaan riitä aktiviteeteiksi). Mielestäni Keithin palkka ei ole minun rahaani, joten tuntuisi ihanalta saada omaa rahaa.

Flunssakausi on aluillaan jokatalviseen tapaansa. Täälläkin, kuten Suomessa, on valloillaan se harhakäsitys, että influenssarokotus jotenkin suojaisi flunssalta. INFLUENSSAN AIHEUTTAA IHAN ERI VIRUS! Telkasta voi seurata flunssaraportteja, joissa kerrotaan flunssan levinneisyydestä eri kaupungeissa. Kaupasta voi ostaa nenäliinoja, jotka tappavat bakteerit ja virukset. Ne kuolevat alle 15 minuutissa nenäliinaan joutumisen jälkeen. Miten kätevää. Estetäänkö näin roskakorin flunssatartunta? Vai roskisdyykkarin? Täällä suhtaudutaan melkoisen hysteerisesti flunssaan, ja aika moneen muuhunkin asiaan. Tiet pidetään sulina talvellakin, ettei vaan kukaan liukastu. Suolaa, suolaa, suolaa vaan teille, lumi sulaa ihanaksi suolalitkuksi ja pilaa kengät ja autot. Mutta eipähän kukaan ainakaan liukastu.

Olen tehnyt aktiivisesti kaikenlaisia testejä Facebookissa. Olen saanut tietää olevani parsa, Severus Snape, Josef Stalin, Hera/Juno, halpa olut, ja että minun pitäisi asua Japanissa tai New Yorkissa. Mitä tekisinkään elämälläni ilman näitä tietoja.. Luultavasti kuvittelisin edelleen olevani kurpitsa, Harry Potter, Adolf Hitler tai kenties lasillinen konjakkia.

torstai 6. joulukuuta 2007

Muistutus sikavuosista

Lukioaikainen ystäväni ihmetteli päätymistäni naimisiin. Ihan syystä ihmettelikin, olin nimittäin aikamoinen feministiemakko lukioaikoina. En olisi kävellyt käsi kädessä kenenkään pojan kanssa, saati sitten mennyt naimisiin. Mustavalkoiseen maailmaani on kovasta vastustuksestani huolimatta vuosien varrella eksynyt harmaan sävyjä, ja olen joutunut joustamaan monessakin asiassa, joiden puolesta olin lukioaikoina valmis taistelemaan kynsin ja hampain. Hyvä niin, on paljon kivempaa olla onnellinen, kuin katkera ja surullinen. Kaikenlaisia vaiheita sitä on matkani varrelle mahtunut. On hienoa huomata, että pystyy kasvamaan ihmisenä, eikä tarvitse jäädä paikoilleen marmattamaan samoista asioista vuodesta toiseen. Nyt voin naisten tasa-arvon sijaan purnata kanadalaisten sivistymättömyydestä. Vaihtelua valitukseen!

Katselin Linnan juhlia netistä. Pala suomalaisuutta pitää säilyttää sydämessä, missä tahansa sitä sitten maailmalla onkaan. Minulle Suomen itsenäisyys merkitsee paljon, arvostan sitä kovasti. Katsoin siis juhlia tietokoneelta, arvostelin mielessäni naisten pukuja (tänä vuonna silmiini osui enemmän kauniita kuin ihan järkyttäviä tekeleitä, mikä sinänsä oli pettymys), illalla sytytän itsenäisyyspäiväkynttilät ikkunalle, ja kunhan mahdolliset tulevat lapseni tulevat jatkokoulutusikään, lähetän heidät Suomeen oppimaan itsenäisyyttä omassa elämässään varsinaisten opintojen ohella. Kanadalaisten asutaan-kotona-kunnes-mennään-naimisiin ei toimi meikäläisen huushollissa, kolmikymppisiksi en aio pentuja kasvattaa.

Töitä en ole vieläkään saanut, ja tämä talo tuntuu entistä pienemmältä. En malta odottaa sitä hetkeä, kun muutamme omaan kotiin. Sitten saan ottaa leivän pois paahtimesta silloin kun huvittaa, minun ei tarvitse teipata leipäpusseja kiinni, minulla on oikeus ostaa erilaisia ruokatarvikkeita vaikka joka viikko, eikä minun tarvitse vuodesta toiseen valmistaa samaa ruokaa joka toinen torstai. Toivottavasti saan myös käydä suihkussa silloin kun huvittaa, eikä minun tarvitse odottaa, että joku herää noin kaksitoistatuntisilta yöuniltaan. Odottavan aika on tottatosiaan pitkä.