torstai 6. joulukuuta 2007

Muistutus sikavuosista

Lukioaikainen ystäväni ihmetteli päätymistäni naimisiin. Ihan syystä ihmettelikin, olin nimittäin aikamoinen feministiemakko lukioaikoina. En olisi kävellyt käsi kädessä kenenkään pojan kanssa, saati sitten mennyt naimisiin. Mustavalkoiseen maailmaani on kovasta vastustuksestani huolimatta vuosien varrella eksynyt harmaan sävyjä, ja olen joutunut joustamaan monessakin asiassa, joiden puolesta olin lukioaikoina valmis taistelemaan kynsin ja hampain. Hyvä niin, on paljon kivempaa olla onnellinen, kuin katkera ja surullinen. Kaikenlaisia vaiheita sitä on matkani varrelle mahtunut. On hienoa huomata, että pystyy kasvamaan ihmisenä, eikä tarvitse jäädä paikoilleen marmattamaan samoista asioista vuodesta toiseen. Nyt voin naisten tasa-arvon sijaan purnata kanadalaisten sivistymättömyydestä. Vaihtelua valitukseen!

Katselin Linnan juhlia netistä. Pala suomalaisuutta pitää säilyttää sydämessä, missä tahansa sitä sitten maailmalla onkaan. Minulle Suomen itsenäisyys merkitsee paljon, arvostan sitä kovasti. Katsoin siis juhlia tietokoneelta, arvostelin mielessäni naisten pukuja (tänä vuonna silmiini osui enemmän kauniita kuin ihan järkyttäviä tekeleitä, mikä sinänsä oli pettymys), illalla sytytän itsenäisyyspäiväkynttilät ikkunalle, ja kunhan mahdolliset tulevat lapseni tulevat jatkokoulutusikään, lähetän heidät Suomeen oppimaan itsenäisyyttä omassa elämässään varsinaisten opintojen ohella. Kanadalaisten asutaan-kotona-kunnes-mennään-naimisiin ei toimi meikäläisen huushollissa, kolmikymppisiksi en aio pentuja kasvattaa.

Töitä en ole vieläkään saanut, ja tämä talo tuntuu entistä pienemmältä. En malta odottaa sitä hetkeä, kun muutamme omaan kotiin. Sitten saan ottaa leivän pois paahtimesta silloin kun huvittaa, minun ei tarvitse teipata leipäpusseja kiinni, minulla on oikeus ostaa erilaisia ruokatarvikkeita vaikka joka viikko, eikä minun tarvitse vuodesta toiseen valmistaa samaa ruokaa joka toinen torstai. Toivottavasti saan myös käydä suihkussa silloin kun huvittaa, eikä minun tarvitse odottaa, että joku herää noin kaksitoistatuntisilta yöuniltaan. Odottavan aika on tottatosiaan pitkä.

Ei kommentteja: