tiistai 15. tammikuuta 2008

Likapyykkiä

Herra Reikähousun lisäksi olen tutustunut jo monen muunkin caledonialaisen likapyykkeihin. Toistaiseksi ei ole Reikähousun voittanutta, joskin vanhan intiaanimiehen huumoribokserit kertoivat minulle kovaksi keitetyn intiaanisoturin pehmeästä (taka)puolesta enemmän kuin tarpeeksi. Töiden lisäksi saan pestä pyykkiä kotona. Jotenkin siinä on ihan erilainen fiilis.. En viikkaa vaatteita supersiististi, enkä tarkista jokaista valkoista kaulusta tahrojen varalta täällä kotona, enkä todellakaan silitä yhtään mitään. Töissä on pakko, mutta siitä sentään maksetaan (vähän).

Muistan joskus ajatelleeni, että amerikkalaiset ovat yllättävän typeriä, ja jokaiseen pieneenkin tehtävään he tuntuvat tarvitsevan ohjeet. Olen edelleen samaa mieltä, mutta tahtoisin laajentaa mielipiteeni koskemaan myös kanadalaisia. Keskivertokanadalaisia ainakin. Ja kyse ei nyt ole mikroaaltouunin käyttöohjeista, vaan ihan tavallisista risteyksistä. Täällä jokaisessa risteyksessä on joko 2 tai 4 stop-merkkiä. Jos merkkejä on neljä, joka suunnasta tulevalle omansa, ensiksi pysähtynyt myös lähtee liikkeelle ensimmäisenä. Jos vain toista katua ajaville on stop-merkit, merkittömät saavat ajaa suoraan risteyksen läpi. Jos stop-merkkejä ei ole ollenkaan, kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Stop-merkittömyys kun kertoo täkäläisille, että he saavat ajaa suoraan risteyksen läpi. Olen nähnyt kolmioita risteyksissä (ehkä kaksi koko Ontariossa), ja periaatteessa samat väistösäännöt kuin Suomessakin ovat voimassa täällä. Kukaan ei osaa käyttää ko. sääntöjä – tarvitaan stop-merkkejä muistuttamaan joka ikiseen kulmaan, risteykseen ja käännökseen. Onhan se toki äärettömän hankalaa muistaa väistää oikealta tulevaa.

Uusi kausi Idolsia alkoi USAssa. Paon kolmas kausi jatkuu täällä. Terveiset täältä TV:n luvatusta maasta sinne koti-Suomeen. Salkkareita on kyllä ikävä, mutta muuten menee mainiosti!

Ei kommentteja: