maanantai 31. maaliskuuta 2008

Kirjoitus virheistä

Terkut vaan Heselle ja Kynttilätehtaalle, kirjoitusvirheitä löytyi joka lapusta, jonka seinille teippasitte. Hesellä korjailin punakynällä yhdys sana virheitä, Kynttilätehtaalla en kehdannut. Punakynä saa taas kohta kyytiä, tällä kertaa englanniksi. Englanti on käsittääkseni täkäläisten äidinkieli, mutta silti joudun heidän kirjoituksiaan korjailemaan. Kollegani kirjoitti esimerkiksi näin kylttiin, jonka hän ripusti seinälle kaikkien nähtäväksi: "Employee only beyon this point". Kaksi kirjoitusvirhettä. Minun nimeni kyseinen rouva kirjoittaa muodossa Miaju. Jokainen sana monikossa on kirjoitettu heittomerkin ja s:n kanssa. Siis omistusmuodossa, tai mikä lienee 's:n hieno nimi. Pääsen siis takaisin lempiharrastukseni pariin, toisten kirjoitusvirheitä korjailemaan. Mielestäni vaan on hassua, että näin ulkomaalaisena joudun korjailemaan paikallisten kirjoitusvirheitä.

Synttärit oli ja meni. Onnittelukortteja tulee vuosi vuodelta ja kilometri kilometriltä vähemmän. Hyvä vaan, mitä sitä turhaan itseensä muistuttelemaan kertyvistä vuosista. Ihmisille ympärilläni tapahtuu kaikenlaista, sellaisiakin asioita mitä olisi toivonut itselleen tapahtuneen. Toisaalta, olen tyytyväinen elämääni nyt ja tässä, eihän yhteen elämään voi mahduttaa kaikkea! Tapiiri miettii haikeana sitä, miten kaverit etenevät jo urallaan ja hän vielä istuu koulunpenkillä. Ehtii sillä uraputkella edetä seuraavat 30 vuotta, vaikka putkeen pääsy kestäisikin vähän pidempään. Melissa ei malta odottaa pääsyä naimisiin. Hyvällä onnella 60-vuotishääpäivä tulee eteen Melissallekin sitten joskus, mikä hoppu sitä nyt on tuhlata kaikki tilillä olevat rahat yhden päivän kestäviin bileisiin. Hyvin harvan elämään mahtuu piiiitkä ja onnellinen parisuhde, aikaisin alkanut ja paljon rahaa tuottava ura, monta lasta, iso talo, matkustusta kaikkialle koko ajan.. Pitää valita ne itselle tärkeimmät asiat, tai ottaa elämä sellaisenaan vastaan ja rakentaa se niistä palasista, jotka kohdalle osuvat.

Tässä eräänä päivänä juttelin töissä asiakkaan kanssa. Hän omistaa lähellä olevan ratsutallin, ja tiedustelin ratsastusmahdollisuuksista. Lupasin auttaa hevosten ratsutuksessa, tiedossa siis ilmaista ratsastusta! Tilan tyypillinen asiakas ei ole koskaan ennen ratsastanut, ja painaa reilusti yli 100 kiloa. Hevosten selässä käytetään lännensatuloita, joten tasapainoa tai muitakaan lahjoja ei tarvita hevosen selässä pysymiseen. Samapa tuo, saanpa vähän hevostella.

Olen uraputkeni alussa, pesulatätiratsuttajaspinningohjaajaurani nimittäin.. Ai niin, biokemistihän mun kuuluis olla. Toivottavasti se ura alkaa pian! Aivoni kaipaavat haasteita. Sudokun ja Jewel Questin lisäksi siis.

torstai 13. maaliskuuta 2008

Idols

Idolsien amerikkalainen versio on mielestäni suomalaista hauskempi, sillä alkukarsintoihin tulevat ihmiset kuvittelevat aina olevansa kovin hyviä laulajia. Tai kai suomalaisetkin karsijat uskovat mahdollisuuksiinsa, mutta amerikkalaiset uskovat olemattomiin lahjoihinsa. Monet kertovat, miten ystävät ja sukulaiset ovat aina kehuneet heidän lauluääntänsä ja persoonallista esiintymistapaansa. Karu todellisuus iskee kuin jäinen saunavihta naamalle, kun tuomarit kertovat oman mielipiteensä mussukoiden laulutaidosta.

Täällä lapsia kehutaan ja kannustetaan todella paljon. Tämä kehuihin upottaminen sitten johtaa siihen, että jokainen kakara kuvittelee olevansa hyvä joka asiassa. Nämä lapset sitten lähtevät Idolsiin kisaamaan ja lopputuloksena syntyy TV-ohjelma, jonka ensimmäiset jaksot naurattavat vahingoniloisia suomalaisia vähän liikaakin. Onhan se kiva kehua lasta, ei se negatiivinenkaan palaute jatkuvasti syötettynä ihmisestä kovin normaalia tee (viittaan tässä itseeni). Joku raja olisi hyvä vetää, lapsen olisi ihan hyvä kuulla olevansa hyvä jossain mutta toivoton jossain toisessa asiassa.

Amerikkalaisten ja kanadalaisten korostetun hyvä itsetunto johtaa paitsi hassunhauskoihin Idols-jaksoihin, myös epärealistisiin odotuksiin työpaikalla. Kysyin kollegalta, osaako hän silittää kauluspaitoja. Vastaus oli kyllä. Oikea vastaus olisi ollut: "En todellakaan". Sitä paitsi, miten voin koskaan työhakemuksellani kilpailla kanadalaisten kanssa?? Kirjoitan niihin realistisesti missä olen hyvä tai kohtalainen, kun taas kanadalaiset kehuvat itsensä (syyttä..) maasta taivaisiin. En minä osaa valehdella (tai siis osaan, mutta työhakemuksessa en), ja väittää puhuvani sujuvaa ranskaa (bonjour ei ehkä riitä..), pystyväni seisomaan yhden sormen varassa ja pystyväni itsenäiseen työskentelyyn ilman minkäänlaisia ohjeita!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kannattaa valittaa

Lehdessä kerrottiin tänään tutkimuksesta, jonka tulosten perusteella valitus kannattaa. Jos on aina iloinen ja tyytyväinen ulospäin, paha fiilis patoutuu sisälle ja jossain vaiheessa laukeaa masennuksen puhkeamisena. Lehdessä kehoitettiin reilusti valittamaan mm. vallitsevasta säätilasta (minua ei lumi haittaa, joten en valita), bensan hinnasta (evvk) ja Leafsien huonosta menestyksestä jääkiekossa (evvvk). En siis oikeastaan halua valittaa tyypillisen kanadalaisen tavoin, mutta ei hätää! Keksin kyllä jatkuvasti asioita, jotka ärsyttävät. Valitus ei siis todellakaan ole loppumassa.

Jopa minunlaiseni realisti välillä ihmettelee, mistä asioista ihmiset voivatkaan valittaa. Anoppi esimerkiksi oli kovin tohkeissaan kesäaikaan siirtymisestä. Se kuulemma sotkee unihäiriöisten päivärytmin totaalisesti ja vaikeuttaa pikkulasten vanhempien elämää sotkemalla lasten unirytmin. Niin, onhan se ihan kamalaa siirtää kelloja tunnilla eteenpäin, vähemmästäkin sekoaa polla. Mitä jos saman tien muutetaan kaikki maailman kellot samaan aikaan, ei sitten tarvitse kenenkään kärsiä jetlageista sun muista. Anoppikin voisi turvallisesti matkustaa vaikka Quebeciin.

Yritin ilmoittautua spinningkurssille, mutta ilmeisesti en voi osallistua, koska en ole jumppaohjaaja. Enkä ole suorittanut ensiapukurssia. Kumma juttu sinänsä, en ole ennenkään luennoilla käydessäni tarvinnut ensiaputaitoja tai erityistä vakuutusta. Lisäksi ainakin puolet kuntosalin jumppaohjaajista ovat järjettömän huonoja, mutta siis ilmeisesti tarpeeksi päteviä osallistumaan kurssille. Blaah. Tahtoooooooooooooooo kurssille.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Ikävä

Lista asioista, joita ikävöin Suomesta:

  • raejuusto
  • tuore ruisleipä
  • Fazerin suklaa (erityisesti Dumlet, Mariannet ja minttusuklaa) ja Makuunin irtokarkit
  • mahdollisuus tulla toimeen ja liikkua ympäriinsä ilman autoa
  • ruispasta
  • kuitupitoiset paahtoleivät ja pastat
  • roll-on deodorantit
  • Pepsodent-hammastahna
  • Raffelit ja juustosuikerot
  • Lidl
  • mustat aerobickengät
  • smalltalkittomuus
  • koulujärjestelmä ja lapset, jotka kävelevät tai pyöräilevät kouluun
  • kouluruokailu
  • terveydenhuoltojärjestelmä, joka mahdollistaa tapaamisen erikoislääkärin kanssa vaikka yleislääkäri olisikin sitä mieltä, että osaa itse hoitaa ongelman
  • oikeus olla vittuuntunut julkisella paikalla
  • nuorten itsenäisyys
  • pukeutuminen ulkona, ei autossa, vallitsevan säätilan mukaan
  • pyörätiet
  • kunnolliset jalkakäytävät, joiden aurauksesta vastaa kaupunki
  • hiekoitetut, ei suolatut, tiet
  • puistot
  • oleilu ulkona
  • suihkut, joissa suihkusuutin on liikuteltavissa
  • kylpyammeettomuus ja ennen kaikkea kokolattiamatottomuus!

Jatkanen listaa tulevaisuudessa. En tiedä, onko asioiden listaaminen merkki taantumisesta, mutta koska asioita on ikävä, ja välillä tuntuu ettei mikään täällä ole hyvin, ajattelin että lista ikävöidyistä asioista voisi auttaa. En aio tehdä muita listoja (ainakaan tänään).

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Matti

Haaveilin pienenä avioliitosta Nykäsen Matin kanssa. Se oli silloin, kun mäkikotka vielä oli vedossa. Diggailin huumorimielellä Masan musaakin, ja olin syvästi pettynyt hänen strippariuransa päätyttyä ennen 18. syntymäpäivääni. Nyt ilokseni huomasin, että Matti hyppää taas. Kaikkea hyvää veteraaniurallesi, Matti! Ja ei, enää en elättele toiveita elämästä Rouva Nykäsenä.

Elättelen toiveita itsenäisenä rouva MacNeilinä. Tahdon oman kodin, pois anopin nurkista! Ja tiskikoneen.. Ja oikean työn, maanantaista perjantaihin, ja vapaat viikonloput.

Tällä viikolla suuri osa ajasta kuluukin töissä. Hyvä juttu sinänsä, anopin siivouspakkomielle tekee mutkin hulluksi. Tänään likainen mukini ehti olla jopa 10 minuuttia tiskipöydällä! Käsittämätöntä laiskottelua anopin taholta, oletin mukin katoavan alle viidessä minuutissa.