sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Omakotitaloja silmänkantamattomiin

Dingo kuuluu kevääseen kuin tumppu talvella käteen. Lakatut varpaankynnet säestää kevään ensimmäisiä lakkaushetkiä vuodesta toiseen.

Harhapoluilta itse asiaan, eli taloihin. Olimme tupareissa lauantaina. Keithin kaveri tyttöystävänsä kanssa oli ostanut upouuden talon, kaksikerroksisen omakotitalon. Kokolattiamatoilla vuoratun omakotitalon. Täällä kaikki tahtovat asua omakotitalossa ja huoneita muka tarvitaan tuplamäärä oikeaan tarpeeseen nähden. Täällä anoppilassakin on kaksi olohuonetta, joista toista käytetään ehkä neljä kertaa vuodessa. Hassuinta on se, että vaikka jokainen tahtoo ehdottomasti omakotitalon, talot rakennetaan niin lähelle toisiaan, ettei talojen välistä tyypillinen pohjoisamerikkalainen henkilö pulleahkolla vartalolla varustettuna edes mahdu kävelemään. Rivitalo olisi kuitenkin huomattavasti huonompi tapa asua, sillä rivitalossa naapuri on liian lähellä. Niin. Ajatelkaas miten hirveää onkaan asua kerrostalossa, naapureita on paitsi sivuilla, myös alla ja päällä!

Caledoniasta en kyllä ostaisi ainakaan tällä hetkellä minkäänlaista taloa. Inkkarit ovat olleet villillä tuulella viime aikoina, sulkeneet protestiksi moottoritien ja muuta kivaa. Kaupungin läpi kulkeva tie suljetaan toukokuusta syyskuuhun siltaremontin takia. Autoilijalaiskurit joutuvat kiertämään aikamoisen lenkin päästäkseen kylän toiselta reunalta toiselle, mutta minäpä se vaan hurautan pyörällä sillan yli (jalankulkijat ja pyöräilijät saavat käyttää siltaa normaalisti), ja perillä olen kerrankin ennen autoilijoita! Hah!

Koitan esimerkilläni saada caledonialaisia liikkumaan muutenkin kuin ulko-oven ja auton välillä. Kovin tuntuu olevan syvään juurtuneena ajatus siitä, että kaikkialle pitää mennä autolla. Surullista.

Ei kommentteja: