keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Viihteellä virkistyy

Olipas mukavaa vaihteeksi viettää viikonloppu vapaalla oman kullan kanssa. Käytiin kiljumassa vuoristoradoissa (minä hoidin pääasiassa kiljumisen, ja Keith kiljumiselleni nauramisen) ja patikkaretkellä Websterin vesiputouksilla. Canada's Wonderlandin vuoristoradat olivat ihan parhaita, paitsi vanhat, puiset ryminäradat. Tykkään edelleen vuoristoradoista, mutta näin aikuisiällä pelkokerroin on huomattavasti suurempi. Mistä mahtaa johtua, että lapsena ei huvipuistovekottimissa pelota vaikka oksettaisikin? Ehkei sitä teininäkään vielä tajua, että turvakaiteet eivät aina toimikaan, ja putoaminen 100 metristä sattuu.

Miten paljon kompromisseja on luvallista tehdä parisuhteen takia? Feministipossu sisuksissani sanoo, ettei ollenkaan! Toimin sian ohjeita vastaan, sillä en esimerkiksi katso Frasieria Keithin ollessa lähistöllä, pelaan toisinaan Linistä vaikkei huvittaisikaan, ja siedän tupakanhajua silloin tällöin. Liikaa ei pitäisi joutua itseään muuttamaan toisen ihmisen takia, pitäisi löytää ihminen, jolle kelpaa ihan sellaisenaan. En tiedä, missä raja kulkee. Tärkeistä asioista, ja kontakteista toisiinkin ihmisiin, pitäisi pystyä pitämään kiinni. Minkään parisuhteen arvoista ei ole menettää ystäviä, tai omia unelmia ja tavoitteita. Menetin tavallaan kaikki ystäväni jokapäiväisestä elämästäni Keithin takia, muutinhan kauas pois ollakseni mieheni kanssa. Kokonaan en halua heitä menettää ikinä! Unelmani oli nähdä ja kokea maailmaa, ja sitähän parhaillaan teen täällä ylipainoisella mantereella. Myönnetään, ettei unelmaani ehkä sisältynyt ihan kaikki kanadalaiset ilmiöt, mutta olenpahan oppinut arvostamaan pohjoismaalaista kulttuuria ihan uudella tavalla.

Ei kommentteja: