lauantai 21. kesäkuuta 2008

Koti?

Kodin määritelmä hämärtyy, kun muuttaa ensimmäisen kerran pois lapsuudenkodista. Minulle Turun koti oli opiskeluaikoina Koti, ja äidin koti ei enää kulkenut kodin nimellä. Toisilla opiskelijoilla opiskeluaikainen asunto oli "kämppä", ja vanhempien luona oli edelleen koti. Tällä hetkellä koti on minulta vähän kateissa, sillä Riihimäki ei tunnu kodilta, mutta ei anoppilakaan. Olenko siis koditon? Ja onko koti kaikilla sellainen turvallisuuden ja pysyvyyden tunne, ei niinkään joku tietynlainen asunto tai talo. Puhutaan aina, että kotiutumiseen menee jonkin aikaa, mutta Turkuun kotiuduin kyllä varsin nopeasti. Turusta yli vuosi sitten muutettuani en ole samalla tavalla tuntenut olevani kotona missään paikassa. Voinkohan edes koskaan hyväksyä mitään asuntoa tai taloa Kanadassa kodikseni, vai pitääkö rakkaan ihmisen lisäksi Kodin sisältää jotain muutakin? Esineet tuskin tekevät kotia, sillä Kanadassa mukanani on tavaroita Lurvenista ja Tapsasta rakkaisiin koriste-esineisiin ja Ropin kuviin, eikä koti edelleenkään ole siellä. Kotia ei siis rakennuksen muodossa tällä hetkellä, vaan se on siellä missä Keithkin on. Toivottavasti pian pääsemme muuttamaan oikeaan omaan kotiin, sillä Keithin kainaloa on huomattavan hankala sisustaa.

Ai niin, juhannuksena satoi, tietysti. Päätä särki, ja tunsin olevani noin sata vuotta liian vanha bilettämään, mutta kivaa oli silti. Hanko, eli Hangö, on hieno kaupunki, sateella ja myrskysäälläkin. On vähintään outoa nähdä aurinko kello 12 yöllä. Saattoi se kyllä olla kuukin, en ole ihan varma.

1 kommentti:

Whissana kirjoitti...

Moi Maiju,

olen valilla (lue: usein ja yhta mittaa) miettinyt tuota samaa asiaa tuon "koti" termin suhteen. Mulla maaritelma on edelleen kovasti hakusessa.. Sen verran olen itsestani huomannut, etta pystyn melko helposti vaihtamaan asuinpaikkaa ja hyppaamaan aika tuntemattomaankin jos vaan on jokin asia taustalla mika motivoi tarpeeksi. (lue: Rakastuminen)

Olen tassa nyt varmaan enemman kuin tarpeeksi kauan itsekseni pahkaillyt, etta onko minun kotini taalla naiden ihmisten luona kenen kanssa olen jakanut heidan asuntonsa jo yli kaksi vuotta. Olen asiasta edelleen kovin epavarma.. Olen taalla sisustanut oman huoneeni mieleni mukaan ja ostanut kaikenlaista tarviketta ja valinetta mita sitten sailyttelen taalla (esim. polkupyoran). Menen ja tulen niinkuin lystaan... mutta pakko sanoa etta vaikka kutsunkin tata paikkaa talla hetkella kodiksi, niin se tuntuu silti vain "valiaiksratkaisulta" sita Varsinaisen Ratkaisun toteumista odotellessa!

Kaiken taman pahkailyn lopputuloksena voin kai sanoa etta koti on siella missa sydan on. Talla hetkella se on jossain meidan asunnon ja Fabion kampan rajamailla.. Fabion asuntohan siis ei varsinaisesti ole minun kotini muuten, kuin etta nukun siella lahestulkoon kaikki yot sen kainalossa ja kayn paivisin "kotona" toissa. Fabion kamppa tulee vastaisuudessakin olemaan taysin hanen omaisuuttaan enka edes aio yrittaa pesiytya sinne, ellei joskus olosuhteet muutu niin etta sen luokse muuttaminen tuntuisi kaikkien mielesta jarkevimmalta ratkaisulta. Hassua on etta sen luona esimerkiksi kokkailen ja kayn ruokaostoksilla, kun taas "kotona" en. Sen luona ollessa on paljon vapaampi tunne, ja saa tehda mita haluaa ja kavella vaikka alusvaatteissa ympari kamppaa jos huvittaa, ja muutenkin saa olla niinkuin kotonaan... vaikka ei olekaan kotonaan..

Kai tama asia tasta jossain vaiheessa selkiytyy meille kummallekin. En silti usko etta olemme mitenkaan kodittomia.. vahan irrallisia vaan, silla tavalla hyvalla tavalla irrallisia.