keskiviikko 13. elokuuta 2008

Kanootin kapean vesille työnsin

Tai Keith sen kai työnsi.. Lomaviikko oli ohi nopeammin kuin olisi ollut tarpeen, lienee yleinen vaiva tässä maailmassa. Vierailimme Keithin enon vaimon luona punaviinimarjoja maistelemassa, kävimme telttailemassa, eläintarhassa, elokuvissa ja söimme runsaasti pikaruokaa. Voiko lomalta enempää toivoa.

Telttailu ei ehkä oikein koskaan ole ollut mun juttu. Provinssissakin valitsin mumma/iskämajoituksen teltan sijaan, ja kanootit ovat telttojakin tuntemattomampia esineitä urbaanille, hyönteiskammoiselle Maijulle. Lähdin kuitenkin urheasti telttaretkelle, sillä Keith siitä tykkää ja on harrastanut keskelläeimitääntelttailua koko elämänsä. Meloimme leirintäpaikalle, etsimme ja pilkoimme polttopuut valmiiksi nuotiota varten, yöksi hinasimme ruoat korkealle puuhun eläimiltä suojaan, ja aamulla kävimme peseytymässä kohtalaisen viileässä järvivedessä (alasti!! ehdottomasti matkan kohokohta). Selviydyin reissusta melko hyvin, tosin ensimmäisenä yönä en juurikaan nukkunut. Rapina ja oksien äänet teltan ympärillä muistuttivat Bodom-järven tapahtumista ja Blair Witch Project-elokuvasta. Telttailuun tottunut ihminen ehkä olisi pelännyt meitä ilahduttaneita ukkosmyrskyjä ja karhuvaaraa, minä pelkäsin mielikuvitusmoottorisahamurhaajia ja muita mörköjä. Oli ihanaa palata kaupunkiin autojen, junien ja koirien äänten keskelle. Nauttikoot muut hiljaisuudesta metsän keskellä, minä nautin taustaäänistä.

Paluu arkeen ja pesulaan ei tuntunut erityisen hyvältä, mutta ilman lottovoittoa on vaikea lomailla täysipäiväisesti. Harmi sinänsä, mikään ei voita laatuaikaa ihanan miehen kanssa. Ja mies on ihana, hänen sukunsa ei ehkä aina niinkään. Pian on edessä Keithin serkun hääpäivä, jota juhlistamaan on meidätkin kutsuttu. Siellä sitten taas teennäisyys kukkii, pitänee ottaa matkapahoinvointipilleri ennen bileitä. Ja juhliin pitää kai varata omat eväätkin, serkulta kun yleensä unohtuu se, etten syö lihaa. Edellisissä serkun järjestämissä sukujuhlissa söin parsaa keitettynä, parsasalaattia ja parsaa, mitä Keith ei halunnut syödä, kun muut söivät lämmintä kana-perunapataa. Arvatkaapa mitä vihannesta en enää ikinä aio syödä??! Vihje: sen nimi alkaa P:llä. Vahingosta viisastuneena pakkaan siis omat kalapuikot mukaan, tai ainakin varmistan lyhimmän reitin lähimpään Mäkkiin. I'm loving it!

Ei kommentteja: