maanantai 29. syyskuuta 2008

Kauniita taloja, mutta liian kaukana.. kaikesta

Hagersville on noin 10 minsan ajomatkan päässä Caledoniasta, ja halvempien asuntojen toivossa moni asuu siellä, eikä Caledoniassa tai muualla lähempänä Hamiltonia. Tarjolla on kauniita tiilitaloja, ja sopuhintaan. Monen mielestä kannattaa asua kauempana kaupungin hälinästä, ja ajaa töihin yli puoli tuntia. Minä mielummin asuisin kaupungissa työpaikan ja palvelujen lähellä. Ei siis kaunista tiilitaloa Maijulle, mutta enpä niin puutarhassa kykkimisestä välitäkään. Yrttiruukku parvekkeella riittää.

Olen niin innoissani Halloweenista, etten malta odottaa kurpitsalyhtyjen tekoa ja naamiaisia. Aion pukeutua Hämähäkkimieheksi, sillä perinteinen noita ei kiinnosta, ja vampyyrikin olen ollut jo niin monta kertaa. Hämispuku ei ole järin imarteleva, mutta saanpa olla supersankari edes yhden illan ajan. Vielä kun kehtaisi mennä kiertelemään ovelta ovelle karkkien toivossa.. Nam nam.

Suomen kouluissa on varmaan melko pelottavaa olla tällä hetkellä. Jenkeissä (ja kai täälläkin) ammuskelut liittyvät jengitoimintaan, mutta suomalaiset nuoret tuntuvat olevan vihaisia yksin, ja ainoa keino purkaa vihaa on teurastaa koulukavereita. Vihaisia ja sisäänpäinkääntyneitä suomalaiset ovat varmasti aina olleet, mutta entisaikaan henki lähti vain ahdistuneelta ihmiseltä itseltään. Ollaanko tässä nyt sitten siirtymässä itsemurhapommittajien tasolle, mukana viedään niin monta pahaa ihmistä kuin voidaan? Joku fiksumpi tietänee vastauksen siihen, miksi kouluampujat ampuivat. Minä tiedän vaan sen, että bakteerit eivät ammu, eivätkä tahallaan tapa ketään. Ne vain koittavat elää ja syödä ja lisääntyä, ilman taka-ajatuksia. Ja lapset muka ovat viattomia! Eivät todellakaan ole, bakuihin verrattuna.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kaimani kaimaani

Viime keväänä joku Maiju Turusta meni naimisiin jonkun Saarisen kanssa, ja tahtoi muuttaa utu-tunnuksensa uuden nimensä mukaiseksi. Yhtäkkiä sähköpostini täyttyi kummallisista tiedotteista ja kutsuista tapahtumiin, joihin minulla ei ollut mitään yhteyttä. Oli Dare sitten antanut tälle Maijulle saman osoitteen kuin minulle, joten minä sain molempien Maiju Saaristen postit. Valitettavasti asia korjattiin melko nopeasti, enkä ehtinyt vastaanottaa meheviä juoruja sisältäviä sähköposteja. Turussa oli ennestään jo toinen Maiju Saarinen, joku vanha (minuakin siis vanhempi) mummeli, ja nyt ilmestyi kolmas. Ja minä kun luulin olevani Ainutlaatuinen.

Pesulan omistaja palasi pari viikkoa sitten kesälomalta, ja onkin paluunsa jälkeen käynyt jo pariin otteeseen huutamassa meikäläiselle työvuoron aikana. Huvittavinta on se, että asiakkaat ovat huutoa kuunneltuaan ehdottaneet minulle uuden työpaikan hommaamista ja päivitelleet sitä, miten Brenda alaisiaan kohtelee.

Uuden työpaikan hommaaminen on työn alla, ja toivottavasti jotain ilmaantuu pian. Elo anoppilassa ei ole onnellista. Yksityisyydestä ei ole tietoakaan, jopa suljettujen ovien takana käydyt keskustelut jotenkin päätyvät anopin korviin ja kommentoitavaksi. Ihan mitä tahansa en kuitenkaan ole valmis tekemään työkseni, esimerkiksi minulle ehdotettu duuni vohvelitehtaassa ei juurikaan kiinnosta. Ai miksi? Johan kynttilätehtaassa opin, ettei tehdastyö ole tie onneen. Myöskään 12-tunnin työvuorot eivät hirveästi kiinnosta. Saa nähdä joudunko nöyrtymään ja päädynkin labraduunin sijaan mäkkiin purilaisia grillaamaan No Neckin kaveriksi (No Neck on kaikkien täällä Caledoniassa tuntema mäkin työntekijä, jolla ei, kuten nimestä voi päätellä, ole kaulaa).

Hei, onko kukaan oikeasti ostanut New Kids On The Blockin uutta levyä? Ensimmäinen suosikkibändini oli NKOTB, mutten ole vakuuttunut bändin erinomaisuudesta 2000-luvulla. Nehän on niin vanhojakin jo.. Comebackit ovat sitäpaitsi aina vähän epäilyttäviä, paitsi jos Tehosekoitin päättää palata rokkaamaan.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Epistä!

Kaupungin halki kulkevan joen yli pääsee yhtä siltaa pitkin. Tällä hetkellä sillan toinen kaista on remontissa, joten liikenne kulkee vain yhteen suuntaan. Tähän saakka olen päässyt vaivatta joen toiselle puolelle tietä pitkin, ja takaisin jalkakäytävällä pyöräillen. Nyt ovat perkeleet kieltäneet tien puolella pyöräilyn. 15 sekunnin sijaan sillanylitys kestää nyt noin 4 minuuttia, ja tämä vain siksi, että autoilijoilla meni hermo siihen, että joutuivat ressukat hidastamaan sillalla. Grrr! Miten edes kukaan kanadalainen viitsii väittää, että täällä välitetään ympäristöasioista, jos pyöräilyn autoilun sijaan valitsevia rankaistaan näin! Koko manner on rakennettu autoilijoille, ja se on yksi suurimmista syistä miksi vihaan tätä yhteiskuntaa.

Suuri uutinen tänään on USAn rahakriisi. "USA is broke" sanottiin juuri uutisissa. Tuliko tämä yllätyksenä? Bush on työntänyt rahaa Irakiin ja Afganistaniin järkyttävällä vauhdilla ja on lainannut Kiinalta niin paljon rahaa sotaansa varten, ettei ehkä koskaan pysty maksamaan sitä takaisin. Arvioiden mukaan Irakin ja Afganistanin projektit kokonaisuudessaan maksavat "vain" 2400 miljardia dollaria. Kun on jollekin velkaa parituhatta miljardia, voiko tulla yllätyksenä se, että talous menee päin peräpukamia? Helposti yllätettäviä ovat nuo jenkit.

Aikomuksenani oli eilen opetella vähän ranskaa itseopiskelu-CD:n avulla. Kuuntelin CD:ltä opeteltavat sanat miljoonaan kertaan, mutta en osannut päättää, miten ne oikeasti lausutaan. Ääntämisohjeet ovat englanniksi, puolet niistäkin ilmeisesti tulkitsin ihan väärin. Kyllä pitäis päästä jollekin kielikurssille, vaikka muutamaksi kuukaudeksi Pariisiin.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Valheita ja liharuokia Kitchenerissä

Keithin serkun hippihäät olivat ja menivät. Morsian oli ajellut kainalokarvansa kaikkien helpotukseksi, mutta siihen kauneudenhoito sitten loppuikin. Kaikki toki kehuivat morsiamen kauneutta, kuten tapoihin kuuluu. Vasta lauantaina tajusin, että kyseessä todellakin on vain opittu tapa, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Morsian tursusi melkein ulos mekostaan, mutta silti kaikki ihastelivat hänen kauneuttaan (paitsi minä, en ole koskaan pystynyt valehtelemaan ulkonäköasioista). Reilu vuosi sitten kaikki seitsemän häävierastamme kehuivat, miten kauniilta minä näytin. Vuoden elin siinä harhaluulossa, että todellakin olin nätti morsian. Lauantaina tajusin, että olinkin vain morsian.

Suunnitelma B häiden varalle oli kipaista mäkkiin kala-aterialle. Ihmetyksekseni minun ei tarvinnut toteuttaa suunnitelmaa, vaan pärjäsin mainiosti häätarjoilujen varassa. Lähinnä nestemäisten, mutta oli tarjolla jotain salaatintapaistakin. Isovanhemmat paheksuivat jälleen lihansyömättömyyttäni, ja kaiken muun suvaitsevaisuuden keskellä ruokavaliorasismi tuntuu oudolta. Perhe rakastaa kai kinkkujaan, porsaankyljyksiään ja kalkkunoitaan niin paljon, että kalapuikoille ei löydy tilaa ruokapöydässä. Tosi modernia!

Häiden varjolla sain viikonlopun vapaaksi töistä, ja se tuli tarpeeseen. Meillä oli kerrankin mahdollisuus viettää aikaa yhdessä Keithin kanssa. Häiden lisäksi kävimme Toronton eläintarhassa (mahtava paikka!!), päivällisellä, ja viralliset paperihommatkin tuli hoidettua. Minulla on nyt SIN, sotun tapainen tunnus, jonka tarvitsen työntekoon. Nyt tarvitaan enää työ, jota tehdä. Siis oikea työ, ura, ei kakkakalsarinpesutyö.

torstai 4. syyskuuta 2008

Poliisit ja inkkarit

Maanantaina inkkarit ilahduttivat Caledonian asukkaita sulkemalla sekä kaupungin läpi kulkevan kadun, että ohitustien. Poliisit saapuivat paikalle, pitämään kaupungin asukkaat tarpeeksi kaukana intiaaneista. Tilanteeseen kyllästyneet caledonialaiset pystyttivät oman tiesulkunsa, jolloin poliisit pidättivät yhden kyläläisen ja vaativat tiesulun purkamista. Missään vaiheessa intiaaneja ei pidätetty, eikä heidän tiesulkuaan purettu pakolla. Koko tilanne on käsittämätön, en ymmärrä miksi intiaaneja kohdellaan eri tavalla kuin muita. Poliisi ei tee mitään, lähinnä suojelee mieltään osoittavia intiaaneja. Pöh!

Anoppini pitää koriste-esineistä. Niitä on kaikkialla: vitriineissä ja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Pidän toki itsekin koriste-esineistä, mutta liika on liikaa. Käsittämättömimmät esineet ovat käyttöesineitä, joita ei kuitenkaan käytetä. Kylpyhuoneessa on pino pyyhkeitä näytillä, mutta niitä ei saa käyttää. Vitriinit ovat täynnä astioita, joita ei saa käyttää. On pöytiä, joiden päälle ei saa laittaa mitään. Takkaan ei saa sytyttää tulta. Kaikkia ikkunoita ei saa avata (en tiedä miksi). Pyykinkuivaustelinettä ei oikeasti voi käyttää pyykin kuivaamiseen, sillä se ei kestä edes farkkujen painoa. Ehkä olenkin tosi-TV-ohjelmassa, ja kaikki tilpehööri onkin vain osa lavasteita.