torstai 16. lokakuuta 2008

Hepo hirnahtaa-aa

Lauantaina kipuan hevosen selkään ensimmäistä kertaa piiiiiiiitkään aikaan. Turussa kävin niin harvakseltaan tallilla, ettei sitä kai oikein voi edes ratsastusharrastukseksi kutsua. Valitettavasti en läskimakkaroideni kanssa enää mahdu 12 vuotta sitten ostettuihin ratsastushousuihin, joten minun oli ihan pakko mennä ratsastustarvikeliikkeestä ostamaan uudet. Teki kyllä mieli ostaa uusi kypärä, kengät, hanskat ja muut tarpeelliset ja tarpeettomat lisävarusteet, mutta jos nyt ensin kokeilisi, miltä se ratsastaminen tuntuu. Tunnin hinta on huimat 37 dollaria (noin 23 euroa), samaa luokkaa ne kai Suomessa ovat. Aikoinaan kun Westillä Annin kanssa hevostelua aloiteltiin, tunti taisi maksaa 50 markkaa. Tosin siitä nyt on.. pari vuotta.

Eilen illalla John tuli takaisin kotiin vietettyään kesän leirikeskuksessa työtä tehden. Ehkä se nahjus oppi vähän itsenäisyyttä ja kasvatti selkärangan itselleen. Mahtaakohan elämä palata ennalleen, vai etsiiköhän hän itselleen työpaikan Caledoniasta? Niistämistä John ei oppinut kesänkään aikana, mutta toivottavasti edes henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen sujuu jo paremmin.

Halloween se vaan lähestyy, ja kurpitsat ovat vallanneet kaupungin. Meidän etupihalle ei pyynnöstäni huolimatta ilmesty kaiverrettua kurpitsaa, sillä kurpitsan oranssi väri ei sovi yhteen anopin etupihalla olevien pinkkien kukkien kanssa. Harmi, ettei anopin värisilmä toimi vaatteita ostaessa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hahhahha.. vai ei sovi kurpitsat variin.. Hehehe.. Sain taas makoisat naurut. :D Meille sen sijaan oli tanaan ilmestynyt kaksi isoa kurpitsaa joten meilla kylla kaiverretaan. Argh.. Ma en ollenkaan enaa pida ajatuksesta koska mahan olen tietenkin se joka ne taas loppujen lopuksi kaivertaa. Gabriella sentaan on jo sen verran vanha etta se varmaan saa suunnilleen kaavittua kaikki kurpitsamoskat sen sisalta, mutta ma joudun todennakoisesti tekemaan kaikki Alexanderin tyot, ja sitten se suiden ja silmien kaivertamien on vielakin vaativampaa. Raivostuttavinta koko hommassa on etta se aiheuttaa aivan jarkyttavan ja tahmean sotkun. Sen siivoaminen jaa taas mulle.. Ehkapa olenkin talla kertaa kovana ja pistan lapset toihin.

Tosin kuitenkin suosittelen etta jos et ole koskaan ennen kaivertanut kurpitsaa niin se on ihan hauskaa ainakin sen ensimmaisen kerran. :D Kannattaa siis kokeilla, ja ehka sa voit laittaa sen vaikka vaan teidan makkariin koristeeksi jos se ei kerran varisna puolesta sovi minnekaan muualle. (Uskomaonta..) Kaytannonvinkkina viela sellainen, etta mikali haluat laittaa sen sisalle kynttilan, kaiverra joko tarpeeksi iso kurpitsa, tai ala laita hattuosaa paalle kun kynttila on sisalla, koska muuten se ylaosa alkaa paistua ja karyta.

Mun keijukaispuku on hieman edistynyt. Loysin paitaa varten erilaisia vihreita kankaisia teralehtia, ja olen niita ommellut siihen kiinni. Ostin myos sellasta jannaa lila/vihreaa koynnosjuttua. Olen myoskin suunnitellut puvun alaosan kun se oli tuossa aikaisemmin viela vahan epaselva. Joudun nyt siis tekemaan toisen matkan askartalutarvikeliikkeeseen. Jostain on nimittain hommattava isoja lehden nakoisia juttuja, joten oivottavasti sielta loytyy. Niista tehdaan hame. Ja sitten alle vaaleanvihreat tai violetit sukkikset. Kavin tanaan ihan pukukaupassa katsomassa, mutta siella myytiin keijukaisasuja hintaan 55 dollaria, plus verot paalle.. Auts. Tosin mieluummin teenkin itse. Mutta ihan tyhjin kasin en sielta lahtenyt koska sain sentaan ideoita miten toteuttaa omani. :)

Jutellaan toivottavasti pian, mutta mua ei ehka nay messengerissa koska en taaskaan saa omaa konettani nettiin jolla se saattaisi toimia. Joko sulla on kannykka?

T. Apazajaps