tiistai 25. marraskuuta 2008

Kun mikään ei riitä

Olen maksanut pari viimeistä ratsastustuntiani työllä. Hikeä, verta ja kyyneliä säästämättä olen loimittanut hevosia ja putsannut pilttuita. Tänään kuvittelin olevani jo melko hyvä tässä kakkaduunissa, mutta kuulemma olin liian hidas ja täysin toivoton. Negatiivinen palaute ei koskaan ole ollut mieleeni, joten toivottavasti minulla on pian varaa maksaa ratsastustunnit rahalla.

Kahden päivän ajan olemme saaneet hengitellä maalihuuruja keuhkoihimme. Anoppi maalautti muutaman seinän kivaan 1000 euron hintaan, mutta budjettiin ei mahtunut hotelliyö ihanien myrkkyhuurujen välttämiseksi. Olisin kovin mielelläni välttynyt kahden päivän päänsäryltä ja maalilta maistuvilta ruoilta.

Velipoika oli sitten vetänyt ekat kunnon kännit, johan sitä toki 15-vuotiaana sopiikin kännäillä. Vodkaa oli juotu, vessassa nukuttu yöunet, ja polvetkin oli ruvella, puhumattakaan kuhmusta päässä. Muistelisin ekan oman kännini olleeni hieman hillitympi, mutta minä en ollutkaan Pohjanmaalla. Lakeuksilla vodkakin on vahvempaa, ja kylmän tuulen kohmettamien sormien lämmittämiseksi vaaditaan mittavia määriä alkoholia. Osaa Keithin velikin juopotella, eipä se paljon muutakaan taas nykyään tee. Tai pelaa se tietokonetta ja niiskuttaa. Nenäliinankäyttökurssille tai vankilaan kaikki niiskuttajat, perkele!

1 kommentti:

Whissana kirjoitti...

Niin siis kyllahan ihmiset harrastaa sita vessassa nukkumista viela paljon vanhempanakin.. Luulen etta se on ihan yleinen kansantauti joka alkaa siina teini-iassa ja loppuu vain ankaran harrastamisen ja totuttelun seurauksena. Vain tosimiehet ja -naiset siihen pystyvat. :P