lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyys ja sen merkitys Suomelle

Hyvää itsenäisyyspäivää, vaikka Suomessa se taitaa olla jo ohi. Katselin Linnan juhlia netin välityksellä. Jostain syystä Ylen suomenkielinen nettilähetys ei toiminut, joten sujuvasti seurailin bileitä ruotsiksi. Onneksi sanat ministeri ja herra ovat kohtuullisen lähellä suomenkielisiä vastineitaan, joten tajusin edes jotain! Sauli saapui juhliin jälleen yksin, se aina unohtaa lähettää aveckutsun minulle. Kanadalaiseen jakeluun ei mahdu, että haluan katsella kätteleviä ihmisiä tuntitolkulla. Toisaalta en minäkään oikein ymmärrä kahviloiden drive-thru-kaistojen, lacrossen tai prinssi Charlesin viehätystä. Tai sen jonkun ministerin, jolla ihan selvästi on tupee, jonka olemassaoloa ei kukaan myönnä.

Suomen itsenäisyys on oikeasti tosi hieno juttu. Jos olisimme olleet osa Neuvostoliittoa, elo Suomessa voisi olla asteen verran anksumpaa tälläkin hetkellä. Tosin osaisin varmasti sujuvasti venäjää, mikä taasen helpottaisi kommunikointia venäläisten Lineagea pelaavien ihmisten kanssa... Mutta niin, olen kiitollinen ja iloinen siitä, että Suomi on itsenäinen maa, ja moni asia siellä on erinomaisen hyvin. Olen kiitollinen myös siitä, että edes Suomessa osataan valmistaa herkullisia karkkeja, sillä muualla karkintekotaidot ovat ilmeisesti olemattomat. Ei ole mansikkaufon voittanutta (nyt sitten joku tietysti romuttaa maailmani ja kertoo ufojen olevan ruotsalaisten valmistamia. Ruotsalaisilla menee muutenkin jo liian hyvin, kunnia makuunikarkeista pitäisi antaa suomalaisille!).

Ratsastin tiistaina ponilla, enkä oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Jalkani eivät ennakkoluuloistani huolimatta laahanneet maata, eikä ponin selkäkään tiettävästi katkennut, mutta silti oli outoa ratsastaa ponilla. Terveiset vaan Santulle, osaavat ne muutkin ponit kipittää nopeasti! Klip klop klip klop hevonen on pop. Ja poni kans.

Ei kommentteja: