perjantai 23. tammikuuta 2009

Lintsaajat ja laiskurit

Kouluaikoina lintsasin jokaisen mahdollisen liikuntatunnin, ja jos satuinkin osallistumaan, tein kaikkeni välttääkseni hikoilemista. Näin kypsemmällä iällä olen alkanut arvostaa hikoilemista, ja olen jopa valmis maksamaan tehokkaasta hikoilusta. Käyn kerran viikossa testailemassa rajojani boot campillä, jolle kanssani osallistuu parikymmentä naista. Jokainen osallistuja on maksanut Jillin treenistä ja siitä, että hän "pakottaa" meidät urheilemaan. Silti joukosta löytyy lintsareita, jotka aina Jillin katsoessa toiseen suuntaan lopettavat mitä olivatkaan tekemässä. Ärs ärs.. Ex-lintsaajana häpeän menneisyyttäni nyt, olisinpa ymmärtänyt hikoilun tärkeyden jo nuorempana!

Ja sitten laiskureihin.. Niitä ei tarvitse kovin kaukaa lähteä etsimään, tässä talossa niitä asuu lisäkseni kaksi. Johnia ei enää edes patistella työnhakuun, ettei raukkaa vaan ala jännittää. Janet nukkuu ja tiskaa ja pelaa pasianssia tietokoneella ja nukkuu ja katsoo telkkaa.. Leppoiselta vaikuttaa kotiäidin elämä, kun nuorin lapsi on 22. Kovin merkitykselliseltä hänen elämänsä ei sitten tunnukaan, mutta mikäs on ollessa ja eläessä miehen ansaitsemilla rahoilla.

Mitä allekirjoittaneeseen laiskuriin tulee, olen jo hyvin kypsä lopettamaan osa-aikatyön ja siirtymään tositoimiin. Kun nyt vaan Tohtori R. ilmottaisi palkkaavansa meikäläisen.. Olisi niin ihanaa haistattaa pitkät koko pesulalle ja selkäänpuukottajajengille. Tapelkoot pyykinpesuainesta ja lattian moppaamisesta ihan vaan keskenään..

maanantai 19. tammikuuta 2009

Lannistumaton Siili

Niles onnistui ensimmäisen kerran lauantaina pakoyrityksessään kylpyhuoneesta vapauteen. Se on monena iltana tutkinut oviaukkoon asettamiani esteitä ja tehnyt kaikkensa päästäkseen niiden yli. Lauantaina Niles käytti voimakkaita tassujaan ja kiipesi itseään paljon korkeamman laatikon yli suoraan ihanaan vapauteen! Vanginvartija Saarinen kuitenkin katkaisi pakoyrityksen lyhyeen ja toimitti vanki Stalinin takaisin kylpyhuoneeseen suorittamaan jokailtaista urheilutuokiotaan. Suoritettuaan rangaistuksensa loppuun Niles palasi kotimökkiinsä.

Selkäänpuukotus pesulassa jatkuu. Työvuoroistani valehdellaan minulle, tietyt tyypit jättävät muistutuksia muille väärin tehdyistä asioista, ja minulla on huomattavasti vähemmän työvuoroja kuin pesulassa pari kuukautta töissä olleilla on. Etsin ensin vikaa itsestäni, mutta kyllä se nyt taitaa olla niin, että pari pipipäätä on pistänyt koko pesulan ihan sekaisin. Pipipäihin luettaneen myös pomo, joka ei nykyään ota edes työvuorotoiveita vastaan, kun niiden mukaan on kuulemma niin hankala tehdä työvuorolistoja. Nyt viimeistään pitäisi löytää se kunnon työpaikka, tai edes parempi väliaikaisduuni.. Onko kellään tarvetta puolipätevälle biokemistille, joka reilusti kohdeltuna on oikein uskollinen ja tunnollinen työntekijä??!

Lauantaina töissä inkkari pyysi minua elokuviin kanssaan. Kyseessä on reilusti minua vanhempi, aina ihan pilvessä oleva miekkonen, joka on aina ollut pelottavalla tavalla ihan mukava. Kieltäydyin leffakutsusta, minkä jälkeen hän tiedusteli josko lähtisin kasinolle joku ilta hänen kanssaan. Tarvitsen selkeästi suuremman timantin vasempaan nimettömään, jotta pilviveikotkin sieltä savupilvensä keskeltä sen näkevät, ja ymmärtävät olla kysymättä meikäläistä treffeille. Keithin mielestä olisi helpompaa (ja halvempaa?) vaan sanoa, että olen naimisissa. Miehet eivät selvästikään ymmärrä timanttiasioita..

torstai 15. tammikuuta 2009

Pelastautumisohjeet

Lentokoneen valmistautuessa lähtöön lentoemot esittävät tutun näytelmän happinaamarin ja pelastusliivin käytöstä. Olen aina näytelmää seuratessani miettinyt turvavarusteiden hyödyttömyyttä - jos lentokone tosiaan tippuu, ei kellukkeista ja naamareista liene juurikaan apua. Tänään suuri uutinen oli USAn ja Kanadan rajalle Hudson-jokeen pakkolaskun tehnyt lentokone, jonka kaikki matkustajat (ilmeisesti ja toivottavasti) selvisivät hengissä. Heillä oli pelastusliivit päällä, ja heidät noukittiin kylmästä joesta ja vietiin sairaalaan. Elävänä. Uskomatonta! Koneen kapteeni oli vielä varmistanut, että kaikki matkustajat pääsivät liukumaan siipeä pitkin jokeen, ja sitten vasta itse liukunut hyiseen veteen. Ja minä kun kuvittelin, että pakkolasku käytännössä tarkoittaa pakkokuolemaa.

Palasin tällä viikolla kuntoilun pariin, ja olo on mahtava. Siis jos kokovartalosärkyä voi pitää mahtavana olotilana.. Onneni kruunaa täällä vallitseva ihana pakkassää; pakkasta on parikymmentä astetta ja lumi on ihanan puhdasta ja kimaltavaa, ja bonuksena narskuu jalkojen alla. Tietysti olen ainoa, joka tästä säästä nauttii. Lämmitetyissä autoissaan ja taloissaan istuvat ihmiset vaan valittavat kylmyyttä. Kumma juttu, pyöräillessä ja kävellessä ei sitten ehkä kylmyys tunnu samalla tavalla kuin autoillessa.

Kirjoitin muuten tämän blogikirjoituksen samalla tavalla sängyllä läppärin kanssa istuen kuin Carrie Sinkkuelämää-sarjassa. Teksti on siis taatusti laatutavaraa!

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Uusi vuosi, valitettavan vanhat kujeet

Vuosi alkoi ihan kivoilla bileillä, siellä jopa tyttöystävät saivat juopotella hieman. Paluu pesulatyöhön ei olisi juurikaan voinut kiinnostaa vähempää, mutta rahaa tarvitaan aina. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan töitä.. Työllisyystilanne vaan on todella huono, ihmisiä irtisanotaan tuhansittain, ja kuka nyt maahanmuuttajaa muutenkaan palkkaisi. Turvallisempaa on palkata kanadalainen, joka ei osaa kirjoittaa omaa äidinkieltään, mutta joka osaa sujuvasti kehua itseään maasta taivaisiin vähintään puolen tunnin ajan (ilman taukoja). Täällä arvostetaan hieman erilaisia ominaisuuksia työntekijässä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Ansaittuja lomia ei tule pitää, ylityöstä ei saa pyytää ylimääräistä korvausta, eikä saa sairastua. Ikinä. Työntekijän oikeuksia puolustavaan liittoon kuuluvat luokitellaan laiskoiksi kommareiksi. Toveri Saarinen valmiina palvelukseen!

Niles sihisee edelleen pahaenteisesti yrittäessäni luoda tunnesidettä välillemme. Ehkä hän ei tahdo tutustua tähän itseään noin 500 kertaa suurempaan naaraaseen, tai ehkä hän vain kunnioittaa avioliittoani. Show me some love, Niles.. Kissanruoka maittaa huomattavasti entistä paremmin, ja pelkäänkin, ettei Niles pian mahdu pieneen ruokomökkiinsä. Kodittomana ei ole siilin hyvä olla, joten laihdutuskuuri saattaa olla edessä.

Eilen satoi ihanaa pakkaslunta, ja kaikkialla paitsi teiden läheisyydessä on kaunista. On vaikea käsittää, miten viidentoista asteen pakkasella tie voi olla märkä ja loskainen, eihän sen niin pitäisi mennä.. Joka tapauksessa, talvella täällä on aina loskakeli, vaikkei edes oikeasti olisi. Mälsää, rumaa ja tylsää.