torstai 15. tammikuuta 2009

Pelastautumisohjeet

Lentokoneen valmistautuessa lähtöön lentoemot esittävät tutun näytelmän happinaamarin ja pelastusliivin käytöstä. Olen aina näytelmää seuratessani miettinyt turvavarusteiden hyödyttömyyttä - jos lentokone tosiaan tippuu, ei kellukkeista ja naamareista liene juurikaan apua. Tänään suuri uutinen oli USAn ja Kanadan rajalle Hudson-jokeen pakkolaskun tehnyt lentokone, jonka kaikki matkustajat (ilmeisesti ja toivottavasti) selvisivät hengissä. Heillä oli pelastusliivit päällä, ja heidät noukittiin kylmästä joesta ja vietiin sairaalaan. Elävänä. Uskomatonta! Koneen kapteeni oli vielä varmistanut, että kaikki matkustajat pääsivät liukumaan siipeä pitkin jokeen, ja sitten vasta itse liukunut hyiseen veteen. Ja minä kun kuvittelin, että pakkolasku käytännössä tarkoittaa pakkokuolemaa.

Palasin tällä viikolla kuntoilun pariin, ja olo on mahtava. Siis jos kokovartalosärkyä voi pitää mahtavana olotilana.. Onneni kruunaa täällä vallitseva ihana pakkassää; pakkasta on parikymmentä astetta ja lumi on ihanan puhdasta ja kimaltavaa, ja bonuksena narskuu jalkojen alla. Tietysti olen ainoa, joka tästä säästä nauttii. Lämmitetyissä autoissaan ja taloissaan istuvat ihmiset vaan valittavat kylmyyttä. Kumma juttu, pyöräillessä ja kävellessä ei sitten ehkä kylmyys tunnu samalla tavalla kuin autoillessa.

Kirjoitin muuten tämän blogikirjoituksen samalla tavalla sängyllä läppärin kanssa istuen kuin Carrie Sinkkuelämää-sarjassa. Teksti on siis taatusti laatutavaraa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, jalkojen alla narskuvaa lunta odottelen myös Suomeen!

taru

Whissana kirjoitti...

haha.. se missa asennossa ja paikassa sa blogoso kirjoitat, ehdottomasti vaikuttaa sisallon laatuun. Jos kirjoitat sen Carrie-tyyliin, se EI voi menna pieleen! :D