sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Every breath you take, every move you make..

Muistattehan sen ihanan inkkarin, joka pari viikkoa sitten pyysi minua kanssaan elokuviin/kasinolle? Viikko sitten hän sitten ilmaantui spinningtunnille samaan aikaan kanssani, ja "sattumalta" myös lähti kuntosalilta kanssani samaan aikaan. Säikähdin kovasti hänet kuntiksella nähtyäni, ajattelin löytäneeni ensimmäisen vaanijan elämääni. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että hän on ahdistellut myös muita naisia samaisella kuntosalille, joten en olekaan erityisasemassa (onneksi!). Inkkariahdistelijasta tuli ihan mieleen aikoinaan Riihimäen kirjastossa hyllyjen välissä lapsia luokseen huuliaan lipoen houkutellut Tuuuuu!-mies. Mistä mahtoikaan johtua, että me Annin kanssa aikoinaan törmättiin luultavasti Riihimäen jokaiseen itsensäpaljastelijaan ja pervoon?

Tohtori R. palkkasi sitten juurikin sen toisen ihmisen virkaan, jota minäkin tavoittelin. Pessimisti ei olisi pettynyt, mutta minä erehdyin hetkellisesti olemaan optimisti. Mitä tästä opimme? Ei oikeasti kannata olla optimisti, joiden elämä on täynnä pettymyksiä. Jatkossa pysyn visusti realistina.

Keith osti autoonsa uudet stereot, joilla pystyy soittamaan muistitikulle tallennettua musiikkia. Melkein kaikki musiikkini mahtui 8 gigan tikulle, ja tyhjää tilaakin jäi. Tuntuu välillä uskomattomalta, miten paljon informaatiota saadaan pakattua mitättömän pieneen tilaan. Saisikohan anopin posliinikoriste-esineetkin pakattua muistitikulle? Se vasta olisikin kätevää.

3 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Tuuuuuuu! mies! Voi yök, hyvin muistuu mieleen kaikki ne kyläpervot... Uimahallissa oli pari, pururadalla joku tusina, kirjastossa ainakin kolme... Kyllä Riksu on sitten mukava paikka kasvaa!

Eija kirjoitti...

Olin jo unohtanut ton tuuu-miehen :-D

Whissana kirjoitti...

Kerro lisaa tuu-miehesta! Kuka se on?