lauantai 25. huhtikuuta 2009

Reservaattiretki ja maukkaat madot

Äiti on valitellut jo pitkään sitä, etten ole lähettänyt hänelle intiaanikäsitöitä. Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi terotin viidakkoveitseni, ja lähdin anopin kanssa metsästämään reservaatilta korviksia. Riihimäkeläisille tiedoksi, että reservaatti on hurjempi paikka kuin Peltosaari, turkulaiset voivat verrata reservaattia Varissuohon jne. Näin tosin vain osan reservaatista, irokeesien kylän (tällä reservaatilla asuu kuuden intiaaniheimon jäseniä), mutta rakennukset olivat kovin ränsistyneitä, ja maisemaa hallitsi tupakkatehdas. Valitettavasti hienoja käsitöitä ei juuri löytynyt, taitaa olla se taito unohtunut intiaaneiltakin. En myöskään nähnyt kuuluisaa villikoiralaumaa, joka kuulemma vaeltaa reservaatin alueella.

Tänään on kesäkeli, hieman jo sitä inhottavaa kuumankosteaa kesää lupaileva päivä. Kävimme ostamassa Nilesille tarvikkeita. Nyt sillä on oma kupla, jonka sisässä uskallan päästää sen ehkä uloskin. Ja keittiöön. Reilu viikko sitten Niles pääsi livahtamaan jääkaapin alle, ja eilen se juuttui/jumittautui keittiökaapiston reunuksen alle. Pallon sisässä se ei mahdu näihin piilopaikkoihin, hah! Eilinen keittiöretki oli sen verran traumaattinen, että päätin hemmotella Nilesia herkuilla. Ostimme 5 lihavaa (ja varsin elävää ja kiemurtelevaa, yök!!) matoa, ja yksi niistä päätyy Nilesin päivällisen kohokohdaksi tänä iltana. Loput jatkavat elämäänsä kaurahiutaleiden keskellä, kunnes Nilesilla on taas nälkä. Kysyin eläinkaupassa miten kauan madot pysyvät hengissä, ja ylikypsän madon kuulemma tunnistaa siitä, että se on muuttunut koppakuoriaiseksi. Sitä odotellessa..

Kuuman päivän päätteeksi odottelemme ukkosmyrskyä. Minun mielestäni kylmä olut riittäisi kruunaamaan kuuman kesäpäivän, mutta Ukko Ylijumala/Thor/Taranis/Zeus/Thunderbird/Pekka Pouta on eri mieltä. (En kai mä nyt noita itse olis osannu nimetä, sitä varten on Google ja Wikipedia.)(P.Pouta tosin oli ihan oma, ja erinomainen vaikka itse sanonkin, lisäys sääjumalten joukkoon.)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Hyönteissyöjä vs. Jyrsijä

Järjestin eilen illalla ensimmäisen pieneläingladiaattoriottelun. Vein siis Nilesin tutustumaan Beniin, laitoin ne samaan häkkiin. Ben säikkyi kovasti ja piiloutui mökkiinsä, kun taas Niles koulukiusaajan tavoin söi Benin ruokaa, joi sen vettä, ja kakkasi Benin mökin ulko-ovelle. Lopulta Niles valtasi Benin piilopaikan ja ajoi marsun ulos kylmään ja pimeään maailmaan. Kävi siis kuten arvelinkin, siilini voitti ainakin ensimmäisen taistelun. On niistä piikeistä ja tylystä asenteesta jotain hyötyä.

Tahtoisin luoda oman supersankarihahmon seuraavaa Halloweenia varten. Tahdon, että asuun kuuluu viitta, mutta muita ideoita minulla ei vielä ole. Asun pitää tietysti olla taas tiukka trikoohaalari, mutta asun väri ja supersankaritarina ja -nimi ovat vielä työn alla. Hylättyjä nimi-ideoita ovat "Kojootti" (Coyote) ja H2O (asu olisi ollut sininen, mutta rintojen kohdalla olisi ollut kaksi valkoista läikkää, ne vetyatomit).

Ensimmäinen spinningohjelma on työn alla. On yllättävän vaikeaa (ainakin minulle) valita musiikkia ja suunnitella millaisia työosuuksia tunnilla pitäisi olla. Nyt ymmärrän, miksi ohjaajilla on sama ohjelma viikosta (ja joskus kuukaudesta) toiseen. Ohjaus on kuitenkin alkanut kiinnostaa, varsinkin pesulatilanteen käydessä yhä sietämättömämmäksi. Mun ekalla spinningtunnilla soi ainakin Metallica!

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Marsu ja mursu

Nilesin innoittamana (ja tyttöystävän vauvakuumeen hillitsemiskeinona?) taloon muutti tänään marsu. Johnin mielestä Niles ja Marsu voivat olla kavereita keskenään, mutta minä ajattelin järjestää siili-marsu-tappeluja lauantai-iltaisin ja myydä lippuja tapahtumaan kovaan hintaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Niles yhtä Marsua voittaisi. Niles sentään syö proteiinipitoista kissan- ja siilinruokaa, kun taas Marsu syö Johnin lautaselle jääneet kasvikset. Eilen Niles tosin maisteli vähän sandaalejakin, mutta pääasiassa sen ruokavalio koostuu kunnon gladiaattoreiden tapaan proteiinista.

Keksin alkuviikosta, mikä asia Kanadassa on paremmin kuin Suomessa. Täällä saa ravintolassa santsata limua niin monta kertaa kuin tahtoo, ilmaiseksi. Kanada on siis limuilijan paratiisi! Onhan täällä muitakin kivoja juttuja, esimerkiksi käpyjä narskuttaen syöviä oravia. Eilen pääsin kuuntelemaan oravan lounashetkeä, rouskutus kuulosti tosi hassulta. Karatesta innostuneiden kannattaisi tulla täältä hankkimaan musta vyö, se on ilmeisesti kovin helppoa. Olin eilen katsomassa vyökokeita, ja valtavista tasoeroista huolimatta kaikki kokelaat saivat ruskean vyön. Parin viikon treenauksella varmaan irtoaisi mustakin.

Vampyyri-Bettyn intiaanisukujuurista ei ole vieläkään todisteita, ja mielenkiinnolla odotan uutisia hänen väitteensä paikkansapitävyydestä. Ainoa mahdollisuus minun mielestäni Bettyn intiaaniperimälle on se, että Betty on albiinovampyyri-intiaani. Kenties ainoa lajiaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Rotusyrjitty spinningohjaaja

Olen joutunut jonkinasteisen rotusyrjinnän kohteeksi, ja koska en ole aiemmin kokenut moista, ajattelin jakaa kokemukseni. Opitte ehkä jotain, tai pääsytte toteamaan, että eihän tuo mitään rasismia ole. Kahden intiaanin irtisanouduttua pesulaan palkattiin viime viikolla uusi intiaanityttö. Samaan aikaan tuli tieto toisen pesulan sulkemisesta, eli työvuoroja on tarjolla entisen 28 sijaan vain 14 viikossa. Intiaanityttö saa tasaiseen tahtiin työvuoroja meidän valkoihoisten taistellessa jäljelle jäävistä kahdesta vuorosta. Tiedustellessani syytä moiseen pelleilyyn minulle kerrottiin, että omistaja on vaatinut kyseistä järjestelyä. Hän tahtoo intiaanityöntekijän olevan töissä mahdollisimman usein. Tästä intiaaneja suosivasta trendistä innostuneena eräs työtoverini muisti yhtäkkiä olevansa itsekin intiaani. Ulkonäöllisesti Betty on yhtä lähellä intiaania kuin minä olen kiinalaista tai tummaihoista afrikkalaista, mutta ehkä hänen sielunsa sitten on intiaanisielu. Sinäkin voit siis olla intiaani tai vaikka brasilialainen, jos niin päätät.

Työvuorojen vähentyessä entisestään tarjous ryhtyä spinningohjaajaksi tuli sopivaan aikaan. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, mutta vastineeksi tuntien ohjaamisesta saisin ilmaiseksi käydä kuntosalilla. Saattaisin jopa saada oman kaapin pukuhuoneesta! Ei kuulosta kummoiselta, mutta kokeilkaapa itse muistaa joka aamu ottaa mukaan suihkukamat, kengät, vaihtovaatteet, hiustenkuivaaja, pyyhe, naamarasvat, vesipullo yms. Joka päivä unohdan jotain, ja päädyn joko pyöräilemään kotiin vaaleissa shortseissa vesisateessa ilman alushousuja, jotka unohtuivat kotiin, tai kasvattamaan kivan jääpuikkokokoelman hiuksiini hiustenkuivaajan jäätyä kotiin. En oikein osaa kuvitella itseäni opettamassa spinningiä, mutta ehkä uskaltaudun kuitenkin kokeilemaan. Mikä mahtaa olla seuraava etappi urataipaleellani? Pappi? Kylähullu? Kalastaja? Kotiäiti? Ehkä jopa biokemisti?

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Siili, linnut ja muita kevään merkkejä

Niles on edelleen aikamoinen arkajalka. Touhutessaan se unohtaa olevansa arka, mutta mökissään piileskellessään se sihisee kuin kärmes konsanaan. Mut on se vaan niin söpö! Tahtoisin päästää sen kesällä tohon pihalle tonkimaan matoja ja toukkia, mutta mitäs jos joku ilkeä lintu nappaakin sen nenäni edestä? Eilen Niles pääsi jaloittelemaan keittiöön häkinsiivouksen ajaksi. Anopin piti pitää sitä silmällä, mutta Niles pääsi pujahtamaan jääkaapin alle. Ilmeisesti siellä oli kiva asustaa, sillä Niles ei lähtenyt vapaaehtoisesti piilopaikastaan. Niles löysi ihania kuivuneita ruoantähteitä ja kivan määrän pölyä jääkaapin alta - tulihan mun osuus kevätsiivouksesta tehtyä!

Pääsiäisenä ei ollut perhejuhlaa, jee!!!! Seuraava perhekokoontuminen onkin sitten vasta kiitospäivänä, ellei sitten joku keksi juhlia äitejä toukokuun alkupuolella. Minulla on siis kosolti aikaa keräillä päteviä tekosyitä seuraavasta kokoontumisesta luistamiselle. Pääsiäinen ei ole koskaan kuulunut mun suosikkijuhliin, enkä oikein näe sen viettämiselle mitään syytä. Tarjoaahan se tosin oivan tekosyyn syödä suklaata ja muuta roskaruokaa, ja pitkä yhteinen viikonloppu Keithin kanssa tulee aina tarpeeseen. Näin pakanana voisin juhlia pääsiäisenä ihan yleisesti vaan kevään tuloa ja lämpimien kesäiltojen lähestymistä.

Kevät tuli maaliskuussa, mutta viime viikon maanantaina satoi taas lunta. Linnut ovat kuitenkin valitettavasti heräilleet talviuniltaan, ja tuntevat tarvetta herättää minut joka aamu viserryksellään. Olisko kellään myynnissä lemmikkikotkaa, joka pitäisi pienemmät visertäjät kurissa ja nuhteessa? Kissakin kelpaa, jos se on todistetusti omatoiminen ruoanhankinnan suhteen.