maanantai 25. toukokuuta 2009

Kolibrit ja muut pörriäiset

Viime kesänä näin elämäni ensimmäisen kolibrin. Viime viikolla näin kaksi lisää istuessani kuistilla. Ne pörräävät kukissa kuin ylipainoiset mehiläiset, eikä niiden siipiä ehdi nähdä ollenkaan. Minä kun kuvittelin, että kolibreja asuu vain sademetsissä.. Lienee siis virallista, että lintutietämykseni on lähes yhtä aukotonta kuin kukka- ja vauvatuntemuksenikin.

Kävin pyörälenkillä lauantaiaamuna oikeiden pyöräilijöiden kanssa. Muilla oli sellaiset ohutrenkaiset, nopeat pyörät, minulla raskas maastopyörä. Pysyin vauhdissa mukana, ja ilmeisesti se teki vaikutuksen miehiin, jotka tekivät parhaansa pudottaakseen minut kyydistä. 30 kilsaa hurahti ohi yllättävän nopeasti. Hassua, miten olen Suomessa vuosikaudet pitänyt pyöräilyä ihan tavallisena tapana siirtyä paikasta toiseen, mutta täällä siitä on tullut vakavammin otettava harrastus. Päädyin opettamaan spinningiä ja huvikseni pyöräilemään kymmenien kilometrien lenkkejä. Seuravaana ostoslistalla on sellainen ihana kevyt, nopea pyörä.

Huomenna on ensimmäinen virallinen spinningtuntini. Ihan ensimmäinen tuntini meni melko hyvin, mutta se oli vain testiajo. Tällä kertaa olen ihan itse vastuussa oikeasta spinningtunnista, ja minua jännittää kovasti. Huomenna on myöskin ensimmäinen päivä, kun pääsen sitomaan (kukkia). Kukkajutut eivät jännitä läheskään niin paljoa kuin pyöräilyjutut. Musiikkivalintani ei muuten saanut vastalauseita spinningtunnillani. Ongelman aiheutti muistitikkuni, joka koitti kovasti pilata suunnittelemani tunnin. Voitin sodan teknologiaa vastaan, muistitikkuni nöyrtyi lopulta alaisuuteeni, ja toimi sittenkin.

Valituksen aiheena tällä kertaa on vain anoppi, jonka hulluus tekee mutkin hulluksi. Ja John, joka muutti pois kotoa, ja jonka vuokran appivanhempani maksavat. Minäkin kovin mielelläni muuttaisin täältä ihan minne vaan, jos vuokran maksaisi joku puolestani!

Ei kommentteja: