tiistai 30. kesäkuuta 2009

Ongelmia

Kaikkea sitä joutuu tekemään työnsä eteen.. Spinningohjaajana olen joutunut kuuntelemaan, ostamaan ja latailemaan musiikkia, jonka muutoin kiertäisin hyvin kaukaa. Valitettavasti teknorynkytys sopii hyvin spinnailuun, joten teknoa kuuntelen kärsivällisesti mä. Onneksi spinning ei sentään vaadi kantrirytmejä, niitä en kyllä kestäisi. Naapurit ovat kärsivällisesti jo kahden kesän ajan koittaneet siedätyshoitoa kantrimusiikin saralla, tuloksetta.

Tällä viikolla spinningohjailuni jäi valitettavasti väliin.. Viime viikkoina olen joutunut kärsimään aivottomien pomojen järjettömistä ratkaisuista. Ensin menetin puolet työvuoroista väärässä paikassa olleen tuolin takia, ja tällä viikolla oli kukkakaupan pomon vuoro mokata. Hänen piti lähteä lomalle täksi viikoksi, ja minulle kerrottiin, että hoitaisin hänen hommiaan koko viikon ajan. Pyysin siis viikon vapaaksi pesulasta, ja kerroin kuntosalilla, etten voisi opettaa spinningiä tällä viikolla. Lauantaina minulle kerrottiin, että kukkapomo ei lähdekään minnekään, eikä minulla ole kuin yksi vuoro kukkakaupassa koko viikon aikana. Reilua. Kaikki Maiju-fanit kuntiksella siis joutuvat ihan suotta kituuttamaan viikon ilman Maijua, ja Maiju joutuu kituuttamaan ilman tuloja tämän viikon.

Tunnen yhden tytön, jonka elämään Michael Jacksonin kuolema vaikutti opintoja häiritsevällä tavalla. Minun elämääni Michaelin elämä tai kuolema ei vaikuttanut, enkä koskaan ollut Michael-fani, mutta kuvittelin hänen olevan vampyyri, tai joku muu kuolematon olento. Itse en toistaiseksi ole pystynyt muuntautumaan vampyyriksi, mutta ehkä vielä joskus.. Vampyyreja odotellessani tyydyn Nilesin puremiin sen luullessa sormiani madoiksi.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Tieteellisiä havaintoja

Eilen tein merkittävän kokeellisen havainnon. Sen perusteella ilmankosteus Caledoniassa on noin seitsemän kertaa suurempi (isompi? korkeampi?) kuin Suomen Turussa. Havaitsin tämän asettamalla avonaisen juustonaksupussin huoneemme lattialle toissailtana. Eilisiltaan mennessä ne olivat muuttuneet kosteiksi tavalla, joka Suomen oloissa vaatii noin viikon mittaisen avonainen pussi huoneessa-käsittelyn. Totean siis ilman olevan täällä seitsemän (7) kertaa kosteampaa kuin Suomessa.

Toisen kokeellisen testin suoritin ihmisillä (koeihmiset olivat kaikki naisia, iältään 25-40, valkoihoisia ja normaalipainoisia). Spinningtunnille osallistuvat koeihmiset tekivät, mitä käskinkin. Se, että istun jumppasalin edessä, velvoittaa muut seuraamaan ohjeitani! Tästä vallantunteestahan tulee melkein humalaan.. Käskin koeihmisten venytellä reisilihasta, ja he pysyivät kiltisti venytysasennossa kunnes annoin heille luvan vaihtaa jalkaa. Mitähän kaikkea koeihmiset voisikaan saada tekemään.. Jatkan tutkimustani torstaina.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Punaniskaporukkaa

Keithin pari kaveria kuuluvat punaniskoiksi luokittelemaani ihmisryhmään. Viime viikonloppuna pääsin todistamaan perunapyssyllä ampumista, siitä ei paljon punaisemmaksi voi niska enää muuttua. Kyseessä on itse rakennettu pyssy, jonka sisään tungetaan peruna ammukseksi, ja sytykkeenä käytetään pyssyn sisään suihkutettavaa hiuslakkaa. Hiuslakka sytytetään ja pum! Mitä perunapyssyllä (joka muuten on laiton) tehdään? Sillä ammutaan perunoita seinään, tai vaikka kivikasaan (Keithin kaverin naapuri ampui omaa autoaan perunalla, mutta ulkona oli pimeää joten en tiedä miten iso lommo auton kylkeen tuli). Samalla on suotavaa juoda olutta ja raapia persettä.

Mitä muuta jännää voi tehdä jos sattuu olemaan punis? Autotallissa/puutarhassa pidettävät bileet ovat suosittuja, ja taustalla soi tietysti kantrimusa (oks!). Parhaimmissa punisbileissä telkka on raahattu puutarhaan, ja sitä sitten katsotaan porukalla. Välillä käydään lämmittelemässä käsiä peltitynnyritulen äärellä. Vessaakaan ei tarvita, sillä puutarhassa on aina pari kivaa pimeää kulmausta sitä tarkoitusta varten. Keithin kavereilla on sentään vielä hampaat tallella, mutta eiköhän niistäkin pian päästä eroon. Punisten bileissä mukana bailaamassa ovat tietysti kaikki naapureista (iso)vanhempiin. Bileet yleensä päättyvät aamuiseen kantrilaulantakonserttiin, joka kivasti herättää naapurit uuteen päivään. Holy heck!

En tajuu..

Olen taas törmännyt kummallisiin asioihin ja asenteisiin, jotka ovat kummallisia vain minun mielestäni. Ja kaikkien muiden eurooppalaisten mielestä, mutta kuka niistä nyt välittäisi..

Ensinnäkin, 70% yhdysvaltalaisista ei omista passia. Mitä sellaisella nyt tekisi, kun kotona on kiva olla. Ennen Kanadan ja USAn kansalaiset pääsivät yhteisen rajan yli pääsi ilman passia, ja onhan tällä mantereella nähtävää. Silti on mielestäni pöyristyttävää, että vain 30 prosenttia kansalaisista kiinnostaa tutustua vieraisiin kansoihin ja kulttuureihin, mutta jopa noin 70% heistä "tietää" äärimmäisen mielenkiintoisia yksityiskohtia muiden maiden elämäntavoista (Suomi on kommunistinen maa, intialaiset ovat saastaisia apinoita yms.).

Olen ennenkin mutissut jotain kokolattiamatoista, mutta valitanpa varmuuden vuoksi uudelleen asiasta. Kärsin kokolattiamattojen takia edelleen joka-aamuisesta (koko päivän kestävästä) tukkoisuudesta, mutta lukiessani lattiamateriaaleista käytyjä keskusteluja hämmästyin todella. Kokolattiamatoista pidetään, sillä suurimman osan mielestä ne ovat niin helppoja pitää puhtaana. Siis mistä lähtien pölyä ja likaa keräävä matto on ollut puhdas? Olen itse läikyttänyt näille kokolattiamatoille maitoa, limua ja Nileskin pääsi merkkaamaan reviirinsä (ups.. ei saa kertoa anopille!). Onko kokolattiamattomme siis puhdas? Tuskin.. Lika ei ehkä näy, mutta se on imeytynyt mattoon, eikä lähde pois sitten millään. Yök. Yökyökyök.

Seuraava asia, johon olen kiinnittänyt huomiota on yliherkkyys. Yhdessäkään TV-ohjelmassa ei kuulu sanaa shit, fuck tai bitch, tilalla on kiva piippaus tai hiljaisuus. Ihmiset ihan oikeasti loukkaantuvat kuullessaan kirosanan. Edes "Oh my God" ei saa enää sanoa, sillä sekin loukkaa ihmisiä. Sanotaan "Oh my Gosh", mikä on ehkä maailman ärsyttävin lausahdus. Voi hitsin pimpulat! Oli minulla mielessä jotain muitakin juttuja, purnaan niistä sitten myöhemmin.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Ylämäki, alamäki..

Viime perjantaina olin töissä pesulassa samaan aikaan kun paikan omistaja oli pesemässä pyykkejään. Tuolini oli hänen mielestään liian kaukana tiskistä, joten hän päätti ottaa puolet työvuoroistani pois. Mikäs sen reilumpaa! Keith raivostui saamastani kohtelusta, ja oli valmis sotaan. Ihana ritarini! Astuin kuitenkin ansaan eilen hakiessani palkkashekkiäni, ja jouduin kasvotusten omistaja-akan kanssa. Selvitimme asian, sain vuoroni takaisin, mutta vieläkään en saa edes minimipalkkaa.. Tähän on kuitenkin tyytyminen tällä erää.

Toinen ilouutinen kantautui korviini torstaina ollessani kukkakauppiaana. Paikan pomo kertoi, että kukkapulju suljetaan elokuussa. En ole varma, miksi minut palkattiin edes koko paikkaan, kun se aiotaan sulkea hyvin pian. Saan kuitenkin jatkaa saman katon alla olevassa leipomossa, ja se sopiikin minulle varmasti paremmin, sillä tiedän leivistä huomattavasti enemmän kuin kukista. Kukka on kukka, mutta leipä voi olla kokojyväleipä, ruisleipä, myslileipä, ohraleipä.. Minusta tulee siis kukkakauppiaan sijaan leipuri Hiiva, joka ei kylläkään asu Kumputiellä.

Spinningohjailu onkin tämänhetkisistä "ammateistani" mieluisin. Etukäteen ajattelin, että en pystyisi ohjaamaan spinningtunteja, mutta vaikka edelleen jännitän ohjaamista, se on aika mukavaa. Tiistaina yllätyin todella iloisesti, sillä tuntini oli melkein täynnä, ja yhdeksästä ihmisestä 6 oli aiemminkin ollut tunnillani. Eivät he kai tulisi takaisin, jos olisin ihan kamalan huono ohjaaja :) Enpä olisi koskaan kuvitellut pitäväni opettamisesta. Kerroin äidille pyöräilytunneistani, ja hän tahtoi varmistaa, että varmasti pidän kypärää päässä! Tuotin äidille pettymyksen kertoessani, että sisällä paikallani pyöräillessäni EN käytä kypärää.. Kumma juttu.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kestotilaaja

Blogillani on virallisesti yksi Lukija. Jee! Tältä varmaan tuntuu aikakausilehden päätoimittajalta, kun ensimmäinen kestotilaaja maksaa laskunsa. Kiitos tilauksesta, Apa :)

Ostin tänään kumisaappaat kukkien kastelua varten. Nyt on koossa kaikki tarpeellinen: simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Jäljellä on enää yksi harjoittelupäivä kukkakaupassa, sitten mun pitäis olla valmis itsenäiseen työskentelyyn. Toivon vaan, ettei kukkapomo lähde kesälomalle ihan vielä, en nimittäin usko olevani täysin pätevä pyörittämään kukkakauppaa näillä tiedoilla. Toistaiseksi osaan (yli)kastella kukat, viedä roskat, lakaista lattiat ja syöttää hävikit tietokoneelle. Ja sitoa.

Viime aikoina olen tajunnut, miten tärkeää verkostointi on. Olen toki aiemminkin kuullut ihmisten puhuvan sen tärkeydestä, mutta tällä kertaa ymmärsin sen itsekin (vähän sama juttu kuin äitien neuvot, eihän kukaan usko kielen tarttuvan jäiseen tankoon ennenkuin asia on itse tutkittu). Tultuani tänne en tuntenut juuri ketään, enkä tiennyt mistä aloittaa työnhaku. Vähitellen olen kertonut tapaamilleni ihmisille tilanteestani, ja luonut pienen ihmisverkoston ympärilleni. On vaikeaa aloittaa ihan alusta, tuntemattomien ja vierasta kulttuuria edustavien ihmisten keskellä, mutta parin viime viikon aikana olen laajentanut verkkoani lupaaviin suuntiin. Ehkä Maiju-hämähäkin onnistuu saalistaa verkostaan itselleen ihan oikea työpaikka! Siis yksi työ lisää haussa spinningohjaajan, pesulatädin ja kukkaistytön lisäksi. Joutuisin ehkä valitettavasti luopumaan lupaavasta kakkahousujenpesutyöstä labraduunin ilmaantuessa, mutta olisin kyllä valmis tekemään moisen uhrauksen. Jos ette siis uskoneet äitiä/iskää/opettajaa/nettifoorumia, niin uskokaa Maijua: verkostointi on äärimmäisen tärkeää!

Ihme muuten taisi tapahtua viime viikolla Johnin saatua työpaikan. Pikaruoka-alalta löytyi tarpeeksi epätoivoinen ravintola palkkaamaan hänet. Olenpas taas ilkeä, onhan tämä sentään askel eteenpäin tyhjäntoimittajasta patonkimieheksi.