torstai 23. heinäkuuta 2009

Arki on ihan perseestä

Olisin mielelläni jatkanut lomailua pari viikkoa, tai jopa loputtomiin. Ehkäpä olisin lopulta jopa oppinut sietämään jonotusta ja odottelua.. Santa Monicassa/Los Angelesissa paistoi aurinko joka päivä, ja lämmin ilma tuntui kivalta eikä tukalan tuskaisen kuumalta, kuten täällä Caledoniassa. Talot ja maisemat olivat kauniita, mutta missään ei ole täydellistä, ellei sitten tosiaan pidä jonotuksesta. Jonotimme moottoriteillä, lippujonossa, parkkipaikkaa etsiessä, lentokentällä (monessa eri jonossa), teemapuistossa, valokuvausjonossa.. Voisin kokemusteni perusteella kirjoittaa jonotuskirjan, mutta siitä ei tulisi kovinkaan positiivinen opus. Kun jonot oli jonoteltu, perillä oli aina kivaa. Lomailimme tehokkaasti, ja Anskun avustuksella onnistuimme kolmessa päivässä näkemään vaikka mitä, mutta toisaalta emme juuri mitään. Los Angeles on kai sitten kuitenkin vähän isompi paikka kuin Riksu tai Caledonia.

Paluu Kanadaan ei ollut kovinkaan ihana. Täällä on satanut paluustamme lähtien, anoppi on entisensä, eli ärsyttävä, eivätkä ongelmani kadonneet minnekään loman aikana. Eilen heti jouduin jo pitkäksi päiväksi töihin, ja työpäivän jälkeen minun piti kiirehtiä kuntosalille opettamaan spinningiä. Pääsin töistä ajoissa, mutta spinningiin en ehtinyt. Lokeroni lukko jumittui, tai vaan päätti kostaa minulle jotain, ja 15 minuuttia yritettyäni peruin spinningtunnin ja Keithin kanssa lähdimme ostamaan murtovälineitä ja uutta lukkoa. Kostoksi aion kiduttaa vanhaa lukkoa kynsiviilalla. Voiko joku oikeasti väittää, että minun pitäisi kaiken tämän jälkeen olla optimisti?

1 kommentti:

Soile kirjoitti...

Onpa sinulla ollut vastoinkäymisiä! Toivottavasti saat enemmän syitä optimismiin tästä eteenpäin. Lomasi kuulostaa kyllä mahtavalta (jonotusta lukuun ottamatta).