tiistai 28. heinäkuuta 2009

Lentokenttärasismia

Vasta kotiuduttuani ihanalta minilomalta tajusin, että minua oli kohdeltu rasistisesti. USAn puolelle siirtyessämme menimme passintarkastuksen läpi, josta Keith päästettiin passin terroristia muistuttavasta kuvasta huolimatta läpi ilman mitään ongelmia. Minun sormenjälkeni skannattiin ties mihin tarkoitukseen, otettiin valokuva, ja melko uhkailevaan sävyyn kuulusteltiin matkan tarkoituksesta ja muusta. Vain siksi, että olin suomalainen. Sama asenne toistui maasta lähtiessämme, jolloin hoidimme lentokentällä check-inin itse tietokoneella. Kaikki sujui hyvin siihen saakka. kunnes meidän piti saada matkustusdokumentit. Tietokone käski pyytämään paikalle lentokenttävirkailijan, jonka tehtävänä oli tarkistaa minun, ei Keithin, passin aitous. Suomalaiset kun ovat tunnetusti terroristeja.. Passini syynättiin uudelleen turvatarkastusjonossa. Keithin passia tuskin katsottiin. Ilmeisesti en kuitenkaan päätynyt kaikista epäilyttävimpien porukkaan, sillä lähtöportillamme turbaanipäinen mies ja ryhmä aasialaisia matkustajia joutuivat uudelleen tarkastettaviksi ennen koneeseen pääsyä. Terroristien kannattaa siis hommata kanadalaiset passit, sillä näemmä pääsee jenkkeihin varsin vaivattomasti, eikä tarvitse edes kertoa miksi on sinne matkalla. Luultavasti tämä sama "rasismi" toistuu Euroopassa, jossa EU-passilla pääsee nopeasti maasta toiseen, mutta muut passit sitten syynätäänkin suurennuslasin kanssa. Vaikka olenkin tällainen epäilyttävä valkoihoinen, vaaleatukkainen nainen, aion silti matkustaa uudelleen Yhdysvaltoihin, vaikka sitten vaan ärsyttääkseni rajavirkailijoita ja tullimiehiä. Siitäs saatte, ja siitä!

Kuinka pian ihmisillä tulee yleensä jotain toista ihmistä ikävä? Minä ikävöisin Keithiä hyvinkin pian, mutta muutaman päivän todennäköisesti selviäisin ilman muita ihmisiä (ja ilman anoppia abaut 3 elinikää). Kun tulimme kotiin viikko sitten, anoppi sanoi, että hänellä oli ollut meitä kova ikävä. En oikein tiennyt mitä siihen olisin sanonut, sillä minulla ei käynyt edes mielessä ikävöidä häntä. Toivon kovasti ettei tämä tarkoita sitä, että kun vihdoin ehkä joskus pääsemme täältä muuttamaan pois, pitää meidän joka viikko vähintään kerran tulla visiitille. Keith toki saa tulla äitiään moikkaamaan niin usein kun huvittaa, minä ajattelin vierailla kerran tai pari vuodessa.. Ellei sitten tule ikävä aiemmin. Ei tule.

Ei kommentteja: