torstai 13. elokuuta 2009

Ohi on

Tämän kirjoitin 10.8.2009, mutta jälleen joku unohti sen julkaista. Kumma juttu.

Lomat on sitten lomailtu, ellei lottovoitto sitten yllätä. Näimme ihania sukulaisia (tällä kertaa onnistuimme tosin ne pahimmat välttämään, ja osa tapaamistamme on oikeasti mukavia), ajoimme satoja kilometrejä, näimme satoja lepakoita ja täysikuun kirkkaampana kuin koskaan, uimme järvessä, loikoilimme hiekkarannalla, kokkasimme päivällistä nuotiolla, joimme olutta, söimme muiden kokkaamia päivällisiä ja jäätelöä ja jouduimme hirvikärpästen lounaaksi. Viikko meni nopeasti, enkä ymmärrä miten suurin osa kanadalaisista pystyy elämään ilman varsinaista lomaa vuodesta toiseen. Appiukolle kuuluisi 5 viikkoa lomaa tänä kesänä, mutta hän käyttää niistä 3 päivää. Sijaisia ei lomailijoille hommata, joten lomaltapalaajaa odottaa kiva työrupeama ikäänkuin rangaistuksena vietetystä lomasta. Minä tahtoisin työn, jonka voi jättää illalla työpaikalle, ja josta voisin ottaa lomaa ilman omantunnontuskia. Taitaa olla liikaa vaadittu.

Paitsi arkeen, oli lomaviikon jälkeen edessä paluu myös anopin valtakuntaan. Mielessäni olen murhannut anopin eri tavoin jo muutamaan tuhanteen kertaan, joten oikeasti olisi aika muuttaa (mahdollisimman kauas) pois. Seuraavan kerran saattaisin vierailla anoppilassa jouluna (hänen ollessaan viettämässä joulua jossain muualla). Jos se edes kävisi töissä tai harrastuksissa, olisi talossa mukava olla edes välillä, mutta anoppi ei lähde kulumallakaan. Siellä se istuu ja kököttää pasianssia pelaten tai kipittää ympäriinsä posliiniesineitään kiillottaen ja oikoen. Prkl! Appiukko joutuu 12-tuntisten työpäiviensä lisäksi hoitamaan talonmiehen hommia anopin osallistuessa lähinnä työnjohtajana ja appiukon taitoja ilkkuen puutarhanhoitoon ja rakennus-ja korjaushommiin. Rivariin tai kerrostaloon anoppia ei saa, sillä hän on päättänyt asua talossaan loppuun saakka. Minua riepoo se, ettei appiukon mielipidettä asiaan edes kysytä, vaikka hän on se, joka joutuu talosta pitämään huolta ja maksamaan kaikki korjausprojektit. Henkilökohtaisesti suosittelisin appiukolle avioeroa, tosin tässä maassa se taitaisi tulla liian kalliiksi, sillä hän olisi vastuussa anopin elätyksestä eron jälkeenkin.

Tänään sanomalehden mukana tuli paikallisen ammattikorkean (?) esite, ja sitä plärättyäni päätin palata opintojen pariin. Suomalaisena minut hemmoteltiin ilmaisella koulutuksella; täällä siitä ilosta joutuu maksamaan tuhansia dollareita. Ajattelin suorittaa muutaman kurssin palauttaakseni aivoni täyteen toimintatehoon, ja ehkä oppiakseni jotain hyödyllistä tulevaisuutta varten. Alunperin ajattelin verestää biokemiatietämystäni, mutta siihen soveltuvia kursseja ei löytynyt. Pitää miettiä koitanko opiskella jotain biotieteisiin liittyvää, vai jotain ihan muuta. Suuren osan opintoja saa suorittaa etäopintoina, ja koska muutenkin roikun netissä ihan liikaa, voisin edes käyttää osan ajasta hyödyllisesti opiskellen.

1 kommentti:

Whissana kirjoitti...

Voi, ma haluan kuulla mita sa paatit opiskella! (siis sitten kun olet tehnyt jonniimmoisen paatoksen)

Mua ahdisteli takalainen yliopisto aivan liikaakin, kun ilmoitin olevani kiinnostunut heidan opintotarjonnastaan. Jouduin sanomaan heille ystavallisesti etta "ei kiitos" siina vaiheessa kun puhelin alkoi soida kahden tunnin valein, kun koittivat tavoitella minua. Tuli sellainen oli etta koittavat myyda jotain huonoa tuotetta kun olivat vahan yli-innokkaita. Paadyin sanomaan etta jos lahettaisitte vaan jotain esitteita.. Heh. Taman jalkeen sielta on tullut vaan yksi e-maili. Taman voisi muussa tapauksessa ottaa positiivisena edistyksena asiaan, mutta toisaalta siita kyseisesta puhelinkeskustelusta jossa mainitsin etta haluan vain esitteita on kulunut n. kaksi tuntia..

Etta nain. ma olen vahan haikeana siita etta mun koulu loppuu kolmen viikon paasta, mutta toisaalta innoissani siita etta valmistun sielta ja siita etta on aika siirtya opiskelemaan jotain muuta.. kunhan vaan keksisin etta minne ja milloin, mutta eikohan se tassa selkia. :)