maanantai 31. elokuuta 2009

Rapula

Bilehileviikonlopun jälkeen väsyttää. Kaukana ovat ne päivät, jolloin parin tunnin yöunilla krapulapäivänä pystyin menemään töihin, tai vaikka ottamaan bileet uusiksi. Tätäkö se vanhuus on, vai johtuuko harjoituksen puutteesta? Perjantainen bileilta oli muistaakseni hauska, lauantaina olo oli kuin likaisella lattiarätillä, ja sunnuntainakin vielä heikotti ja krapularuoka maistui. Onneksi sunnuntaina oli tilaisuus aamun jumppatuokion jälkeen latailla pattereita koko päivän ajan. Lauantainakin olisin lepuuttanut, mutta matkalla bilemökiltä kotiin auto päätti hajota, joten krapulapäivä meni mukavasti autokorjaamolla odotellen..

Viime viikolla koti-ikävä, tai siis Suomi-ikävä, heitti meikäläisen tunnelmat kaivon pohjalle. Yhtäkkiä ajatus paluusta Suomeen tuntui loistavalta idealta, tokihan siellä olisi kaikki paremmin. Ehkä olisikin, jos olisin valmis jättämään Keithin tänne. Sama paperisota, minkä olen ainakin jo osittain käynyt täällä, odottaisi nimittäin Keithiä Suomessa. Laman takia työllisyystilanne on huono, ja kielimuuri olisi korkeampi kuin Berliinin muuri koskaan. Minkäänlaisia tukia emme saisi aluksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi hanttihommien teko, jos niitäkään löytyisi. Luin suruissani muiden ulkosuomalaisten tarinoita kaipuusta Suomeen, ja päätöksistä jättää aviopuoliso ja palata juurille. Sen tiedän, että jos Keith vietäisiin minulta tavalla tai toisella, palaisin Eurooppaan. Mitä minulla täällä sitten enää olisi? Nilesin voisin salakuljettaa Suomeen käsimatkatavaroiden joukossa, väittäisin vaikka vinkuleluksi. Mistäs sen tietää minne tiemme vievät, mutta toivottavasti samoje reittejä mennään loppuun saakka. Päätin ryhdistäytyä ja jättää itsesäälissä rypemisen ainakin hetkeksi, ja yrittää parhaani sopeutua ja löytää positiivisia asioita täällä asumisesta. Huonoja asioita en pysty muuttamaan, joten ei niiden märehtimiseen kai kannata haaskata voimia. Vuoden päästä on sitäpaitsi tiedossa Melissan ja Taylorin häät, joissa olen morsiusneitona, joten eiköhän ylimääräinen vapaa-aika mene häiden suunnitteluun. Ei ole aikaa murheille! (Esittelen teille ensimmäistä kertaa pitkään aikaan positiivisen ajattelun hetkellisesti virkistämän Maijun! Pelottava tyyppi, mutta toivottavasti positiivisuus jatkuu.)

Ei kommentteja: