torstai 13. elokuuta 2009

Sekavat kalakärpäset

Yleensä, eli ainakin viime kesänä, kalakärpäset kiusasivat Caledoniaa noin viikon ajan, ja lähinnä joen lähettyvillä. Ne tulevat jostain yöllä pörräämään valojen läheisyyteen, ja sitten kuolevat pois. Ja haisevat mädälle kalalle. Tänä kesänä niiden elämänrytmi on ollut hieman sekaisin, syytettäköön siitä kasvihuoneilmiötä, kovin väärässä en tässä syytöksessäni voi olla. Tänä kesänä kalakärpäset ilmaantuivat yhtenä yönä, sitten ottivat pari yötä vapaata, ja nyt ne ovat palanneet. Eivätkä vain joen läheisyyteen, vaan ihan tänne meille asti. Aamulla pyöräillessäni töihin väistelin katulamppujen alla olleita kalakärpäskasoja. Kyllä nyt on sekaisin koko maailma.

Tänään on kiva päivä, sillä anoppi on ainakin päivällisaikaan saakka muualla. Loppuillan tosin joutunen kuuntelemaan äärettömän mielenkiintoisia tarinoita siitä, mitä hänen vanhempansa ovat puuhanneet viime aikoina (Keithin isovanhempien elämä on huomattavasti vilkkaampaa ja tapahtumarikkaampaa kuin anopin kotonakökkimiselämä). Appiukko on "kesälomalla" loppuviikon, eli puutarhahommissa ja autonkuljettajana. Eilen tosin onnistuimme yhdessä livistämään pyöräretkelle, ja kipusimme 12 kilsan ylämäkilenkin. Alaselkä petti ennen jalkoja, ja onneksi paluumatka olikin sitten alamäkeä. Joku oikea pyöräilijä jopa ohitti meidät ylämäessä, ja minuutin jälkeen hänestä ei enää näkynyt jälkeäkään. Jätkällä oli selvästi parempi fillari alla, ei kai se nyt muuten olis meitä ohittanut..

Tänä viikonloppuna Caledoniaan saapuu jälleen rodeo lehmipoikineen ja -tyttöineen. Englantilaisen ratsastustyylin kannattajana satulassa nuokkuminen westerntyyliin satuttaa silmiö, mutta härkäratsastus on kyllä jännää katsottavaa. Koko kaupunki on tietysti koristeltu heinäpaalein, ja veikkaisin, että viikonloppuna joka toisella on stetsonhattu päässä. Jiihaa!

Ei kommentteja: