maanantai 17. elokuuta 2009

Valivalivali

Viime päivinä täällä on ollut ihan liian kuuma. Pelkästään kävely lähikauppaan näännyttää niin totaalisesti, että on ihan pakko ostaa jäätelö paluumatkalle. Tänään lämpötila kohoaa 32:een, joka tuntuu kosteuden ansiosta 42 asteelta. Kummallisinta on, että ihmiset pitävät tällaisesta säästä, mutta eivät kuitenkaan vietä aikaa ulkona. Kuuma sää katsokaas on kiva juttu, kunhan pysyy sisällä ilmastoidussa talossa ja/tai autossa. Ehkä minäkin opin nauttimaan näistä järjettömistä helteistä kunhan asennan polkupyörääni ilmastointilaitteet.

Eilen pääsin taas rodeoon, kun koko kylä puki ylleen cowboysaappaat ja stetsonit. Arveluni osuivat oikeaan, sillä rodeossa ainakin joka toisella oli päässään stetsoni, vaikka lähin kosketus hevosiin tai nautakarjaan lienee ollut päivällislautasella. Rodeo tarjosi mielenkiintoisia hetkiä, ja varsinkin härkäratsastus oli kivaa katsottavaa. Ai miksi? No tietysti siksi että härät nousivat kapinaan ja aiheuttivat kipua ja kärsimystä muutamalle lehmipojalle. Yksi ratsastaja lensi härän selästä maahan, minkä jälkeen härkä päätti hieman hyppiä miehen päällä (tämä mies joutui ensiapuun). Toinen mies seisoi selin areenaan päin, kun härkä juoksi täysillä karsinaansa kohti ja puski miestä keskelle selkää sarvillaan. Mies lensi ilmaan, ja ihme kyllä nousi saman tien seisomaan. Kolmas onnettomuus sattui härän tökättyä rodeopelleä naaman, tosin mitään suurta vammaa siitä ei tainnut syntyä. Neljäs lehmipoika lensi härän selästä ja jossain siinä matkan varrella sai osuman jalkoväliinsä, ja poistui areenalta kaksinkerroin ensiaputelttaan. Tarinan opetus lienee, että härkien kanssa ei kannata leikkiä. Vain kaksi härkäratsastajaa noin 15-20 joukosta pysyi selässä vaaditut 8 sekuntia, muut lensivät selästä aiemmin ja jäivät ilman pisteitä. Jollain tapaa minusta tuntuu siltä, että harrastamani urheilulajit ovat hieman järkevämpiä kuin härkäjutskat, ainakin ne kestävät kauemmin. 8 sekunnin pyöräilystä kun ei juuri olisi hyötyä.

Täällä koulut ovat taas alkamassa vissiin syyskuun alussa, ja lehdissä on ollut keskustelua siitä, milloin on turvallista antaa lapsen kävellä yksin kouluun. Omien muistikuvieni mukaan kävelin jo ekalla luokalla noin puolen tunnin matkan yksin tai kavereiden kanssa kouluun. Täällä ohjeena on, että 9-vuotiaasta lähtien voi lapsen antaa kävellä yksin kouluun, jos koulumatka on lyhyt (alle 10 minuuttia). Ilmeisesti siis kanadalaiset lapset ovat kehityksessä pari vuotta suomalaisia lapsia jäljessä. Ja huomaahan sen vielä yliopistoiässäkin, eihän täällä herranjestas yliopisto-opiskelijaa voi päästää asumaan yksin opiskelijakämppään, pitää olla kämppis samassa huoneessa ja talossa ”vartija”, joka pitää huolta nuoremmista opiskelijoista ja yleisestä järjestyksestä. Ja viikonlopuiksi mennään kotiin, kesästä puhumattakaan. Missä vaiheessa eletään opiskelijaelämää, kysynpä vaan?!

Ei kommentteja: