maanantai 24. elokuuta 2009

Väsymys

Viime viikko meni töitä tehdessä ja kävellessä. Lauantaina oli viikon ainoa vapaapäivä, mutta senkin vietin kävellen Torontossa. Eilen ja tänään olen vain ollut niin kovin väsynyt, fyysisesti mutta myös henkisesti. On rankkaa olla löytämättä arvoistaan työtä. On äärimmäisen rankkaa asua aviomiehen vanhempien talossa raivostuttavan anopin kanssa. On erittäin turhauttavaa toivoa joka päivä, että tulevaisuus selkiytyisi, oma koti löytyisi, ja oman elämän rakentaminen saattaisi alkaa, ja päivän päätteeksi sitten saakin vain huomata, että lähtöruudussa sitä ollaan edelleen. Suomessa voisin ehkä mennä kouluun ja oppia uuden ammatin alalta, ja ehkä työllistyä helpommin. Täällä koulutus maksaa niin paljon, että uudesta ammatista on ihan turha haaveilla. Plääh.

Anoppiahdistusta lievitti hieman Annin lähettämä ihana suklaa- ja salmiakkipaketti. Ihme kyllä pari karkkia on vielä syömättä, mutta ei kauaa. Valitettavasti karkit eivät poista sitä tosiasiaa, että anoppini on aivan järkyttävän raivostuttava ja turha. Kanadalaisten lakien mukaan avioerotilanteessa enemmän tienaava puoliso joutuu jatkamaan toisen puolison elätystä, sillä tutun elämäntyylin tulee voida jatkua. (Tätä en pysty ymmärtämään.. Miksi eronneen kotiäidin tulisi voida asua isossa talossa, jonka maksamiseen tarvitaan suurituloinen aviomies? Eikö riittäisi joku pienempi asunto edes?) Jos siis appiukko tulisi järkiinsä ja potkisi anopin pihalle, pitäisi hänen taata anopille tuttu ja turvallinen, liian iso omakotitalo. Uskonkin, että appiukko sietää vaimoaan vain siksi, että ero tulisi järjettömän kalliiksi. Voi parkaa. Jos me nyt Keithin kanssa erottaisiin, hän joutuisi suurempituloisena takaamaan, että minun elämäntyylini voisi jatkua ennallaan. Miten mahtaisi järjestyä muutto jonkun toisen eläkeikää lähestyvän pariskunnan taloon ja ilmaiset ateriat siellä?

Ei kommentteja: