keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kalliit häät

Enkä nyt tarkoita lankoni parin vuoden päässä siintäviä bileitä, joiden hinnaksi tulee ainakin 20000 dollaria, ja siihen sitten kukat ja mekot ja kaikki muu päälle. Hääpaikaksi tuleva morsian valitsi kalleimman seudulta löytyvän, joten halvaksi ei tule varmasti mikään hänen kanssaan. Mikäs siinä jos rahaa on, mutta jos toinen osapuoli on osa-aikaduunissa pikaruokalassa ja toinen opiskelee, on vaikea ymmärtää mistä raha häihin oikein tulee. Tai no siis vanhempien kukkarostahan se tulee, mutta toivottavasti samanlainen summa tulee sitten meidänkin tilille. Yhden päivän bileiden sijaan me sijoittaisimme omaan kotiin. Ai niin, tällä pariskunnalla rahaa palaa jo ennen häitä - morsiamen munasolut menevät pakkaseen terveyssyistä. Hintaa tällä huvilla on 15000/kerta. Onneksi ei sentään tarvitse miettiä oman kodin ostamista, molemmat kuulemma viihtyvät mainiosti morsiamen vanhempien kellarissa.

Niin, itse asiaan. Olen äimistynyt siitä, miten kallista on osallistua häihin. Parin viikon päästä on Keithin kaverin häät, ja minut on kutsuttu kaikkiin morsiamen pippaloihin, vaikken juuri missään tekemisissä olekaan hänen kanssaan. Ensin oli stag&doe-bileet, joiden avulla hääpari kerää rahaa häitä varten. Bileisiin ostetaan sisäänpääsylippu, minkä lisäksi rahaa paloi juomiin. Morsiuskutsuja varten morsiamelle piti ostaa lahja, minkä lisäksi kutsuilla piti viettää kaksi maailman tylsintä tuntia. Viikon päästä vuorossa ovat polttarit, ja rahaa palaisi limusiinikyytiin, sisäänpääsylippuihin strippareita katsomaan, ylihintaisiin juomiin ja ties mihin. Kaiken kruunaavat sitten häät, ja häälahjaan menee ainakin 100 dollaria. Kaikki tämä ihmistä varten, josta en edes pidä. Meillä ei ole mitään yhteistä, ja jutteleminen Tanian kanssa sattuu aivoihini. (Oikeasti. Tania kysyi kerran, onko Suomessa aina lämmintä. Hän myös odotti Stop-merkin muuttumista vihreäksi risteyksessä.) Taidan jättää suosiolla polttarit väliin, olen haaskannut jo ihan liikaa rahaa yksiin häihin liittyen.

Koulujuttujen parissa on kiva puuhailla. Olen ominut Johnin vanhan huoneen opiskelukäyttöön, ja usein vietän siellä muutenkin aikaa päiväsaikaan. Saan sulkea oven ja eristäytyä anopista, ja toisinaan saan läksyjäkin tehtyä. Osaan jo kirjoittaa jonkin verran ranskaa, vaikken oikeastaan tiedä miten sanoja lausutaan. Ympäristötalouskurssilla olen tasaiseen tahtiin jatkanut kanadalaisten kulutustottumusten mollausta. Töissä olen tutustunut inkkariin nimeltä Norm, joka on osoittautunut ehkä vähän liiankin tuttavalliseksi. Hän on tarjoutunut käyttämään veroalennustaan meidän hyväksemme, myymään laittomasti elokuvateatterissa nauhoitettuja elokuvia halvalla, ja viime kerralla minulle tarjottiin halpaa kannabista gallonakaupalla. Tukkukauppias, ihan selvästi.

torstai 24. syyskuuta 2009

Etäopiskelija täydessä vauhdissa

Ensimmäinen kouluviikko ja kotitehtävät ovat takanapäin. Suoriuduin molemmista luultavasti melko hyvin, toivottavasti intoa ja aikaa riittää loppuun saakka! Ranska on älyttömän hankalalta vaikuttava kieli, ainakin jos sen puhujat puhuvat normaalivauhtia. En enää muista millaista oli alkaa oppia uutta kieltä, onko se aina näin hankalaa alussa? Ympäristötalouskurssin kotitehtävät olivat aika haastavia, mutta kun näin muiden oppilaiden vastausten tason, pelko ja epävarmuus hälvenivät. Tuskin sieltä huonoimpana erotun, vaikka kirjoittaisin mitä soopaa. Vastauksissani olen jo kahdesti päässyt piikittelemään kanadalaisten kulutustottumuksia, ja aion vastaisuudessakin muistuttaa opiskelutovereitani heidän huolettomasta ympäristöasenteestaan. Enkä muuten ole ainakaan ympäristökurssin ainoa ulkomaalainen, siellä on pari tyyppiä INTIAsta. Jostain syystä he kirjoittavat kotimaansa nimen aina isoilla kirjaimilla. Ehkä minunkin pitäisi.. Olenhan SUOMALAINEN.

Aloitin diabeteksen paremmasta hoidosta kertovan kirjan, jonka kirjoittaja on itsekin diabeetikko. Ykköstyypin D:n kanssa hän on elänyt yli 70-vuotiaaksi, eli paljon pidempään kuin me ykköset yleensä. Välttäisin mielelläni aivohalvauksen 40-vuotiaana ja dialyysit ja sokeutumisen viimeistään viisikymppisenä, joten aloitin tämän tohtorin teorioihin perehtymisen. Näyttää siltä, että edessä on iso muutos ruokavaliossa. Voin vain kuvitella mitä Keithin täti sanoo, kun kieltäydynkin kaikesta hänen tarjoamastaan ruoasta. Oli miten oli, olen valmis sotaan terveyteni puolesta, täti voisi kiinnittää enemmän huomiota omaansa..

SUOMI on alkanut kiinnostaa Keithiä jossain määrin, sillä hän on hyvin tyytymätön tämän maan poliitikkoihin. Eipä sillä, eivät ne varmaan kovin paljon parempia ole SUOMESSAKAAN, mutta ainakin jotkut asiat tuntuvat toimivan siellä paremmin ja tasapuolisemmin. Ehkä siis suuntaamme laman loputtua SUOMEEN, kunhan saan ensin täältä kansalaisuuden ja SUOMESSA on taas työpaikkoja meille molemmille. Olisi kovin kätevää, jos ihmiset voisivat vapaasti muuttaa ja työskennellä eri maissa. Voisimme muuttaa vaikka Saksaan, siellä oli aika kivaa. Tarantinon uusi elokuva oli muuten mahtava. Suosikkikohtauksessani Brad Pitt sanoi arrivederci.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Edellinen teksti "englanniksi"

Nettiselaimeni aina ehdottelee suomenkielisten sivujen kääntämistä englanniksi, joten päätin katsastaa miltä blogini näyttää vieraalla kielellä. Kieli on kuin onkin varsin vieras..

Anopin mouse says klik-klik-klik, nerves Maijun says naps, naps, naps. Why are houses built with walls and doors are paper thin, and every click is anopin computers everywhere except in the basement? Few other voice is so maddening, as the mouse or keyboard naksutus. Listening to it will strike a healthier head schizophrenia. Kliketiklik-klik - anopilta I asked yesterday whether the area already tired of mahjong, now when it has been played at least four hours a day for several months. Not hear any of lose interest, but Smith is already quite mature enough to mahjongnappuloiden klikkailuun.

Another thing my fury is victim not only of Canadian feature. Behaving Badly kersoja are everywhere. Of course, behind the children's behavior are parents who, at least not here just do not dare / dare / bother to command kiljuvia and civil wars raging kersojaan. Yesterday, the laundry was shockingly ill-behaved 2-year-old son, who did not stop the sound of his mother's place of terror whispered "stop Tyson, donate hello." So that the son would have remained in place even for a moment and quietly, in front of it was levied on the pizza, coke, candy and other small snacks. A nice supper of 2 years. Tuhdista little boy will be big inkkarisoturi probably a couple of years, so big that the scouring of the substance of distribution for clothing in breathless (even this is seen, the man ran from the forehead sweat and breathing was difficult stain removal effect). Develops for parents of internal ear hearing protectors, as they usually do not harm kersan ounce of rage? Kyrpii me yes if I have to lingerie shop fitting booth to listen to incomprehensible kersan ulinaa begging for attention, but the mother does not even look värähtänyt. Or does it, at least not blocked kakaransa muzzle. I considered himself already pushup-filling survomista kersan down the throat. It would seem, however, illegal activities, so the plan was a dream stage.

Sign up yesterday, a couple of school course. What, then it is to college in Finnish (in my view, is mostly through polytechnics), it is a very different institution than in Finland. The aisle is one of the cabinets, which are all Yankee leffoissa schools are full. Bike racks had one (1) the bicycle, while the parking lot was so full that nurmialueetkin were full of cars. Healthy food does not, of course, countries have been close at all, just became tedious Totti strait .. Do not know the boys and girls here, what to lose. The courses will pay a lot of stupid, I will impoverish the two-star course $ 500, and its still on course books, 200 dollars!! The course library is not listed, so buy all of your book, be it new or used. I heard that my book was "cheap", some of them pay $ 400 or more. There is therefore no wonder that here is a tolloja a train, is it normal people here can not afford to educate themselves! Tolloista Speaking in a local quiz competitors had to appoint 5 most populated country in the world 10. When you ran out of ideas after the U.S. and China, proposed a single country in Europe. Jep jep ..

Yli 4 tuntia mahjongia päivässä

Anopin hiiri sanoo klik-klik-klik, Maijun hermot sanoo naps-naps-naps. Miksi rakennetaan taloja, joiden seinät ja ovet ovat paperinohuet, ja jokainen klikkaus kuuluu anopin tietokoneelta kaikkialle paitsi kellariin? Harva ääni muuten on niin raivostuttava, kuin hiiren tai näppäimistön naksutus. Sitä kuunnellessa iskee terveempäänkin päähän jakomielitauti. Kliketiklik-klik-- Kysyin eilen anopilta, eikö mahjong jo ala kyllästyttää, kun sitä nyt on pelattu ainakin neljä tuntia päivässä useamman kuukauden ajan. Ei kuulemma yhtään kyllästytä, mutta meikäläinen on kyllä jo ihan kypsä niiden mahjongnappuloiden klikkailuun.

Toinen raivoni kohteeksi joutunut asia ei ole yksinomaan kanadalaisten ominaisuus. Huonostikäyttäytyviä kersoja kun on kaikkialla. Toki lasten käytöksen takana ovat vanhemmat, jotka ainakaan täällä eivät juuri uskalla/tohdi/viitsi komentaa kiljuvia ja riehuvia kersojaan. Eilen pesulassa oli järkyttävän huonosti käyttäytyvä 2-vuotias poika, joka ei lopettanut paikan terrorisointia äitinsä kuiskattua "lopeta Tyson, pliis hei". Jotta poika olisi pysynyt paikallaan ja edes hetken hiljaa, sen eteen kannettiin pitsaa, limua, karkkeja ja muuta pientä naposteltavaa. Kiva iltapala 2-vuotiaalla. Tuhdista pikkupojasta tulee varmaan iso inkkarisoturi parin vuoden päästä, niin iso, että tahranpoistoaineen levitys vaatteille hengästyttää (tämäkin on nähty; miehen otsalta valui hiki ja hengitys oli työlästä tahranpoiston seurauksena). Kehittyykö vanhemmille korvansisäiset kuulosuojaimet, sillä yleensä heitä ei haittaa kersan riehuminen tippaakaan? Minua kyllä kyrpii jos alusvaateliikkeessä joudun sovituskopissa kuuntelemaan käsittämätöntä huomiota kerjäävän kersan ulinaa, mutta äidin ilme ei edes värähtänyt. Tai ei se ainakaan tukkinut kakaransa turpaa. Itse jo harkitsin pushup-täytteiden survomista kersan kurkusta alas. Se ilmeisesti olisi kuitenkin lainvastaista toimintaa, joten suunnitelma jäi haaveasteelle.

Ilmottauduin eilen parille koulukurssille. Mikä college sitten onkaan suomeksi (käsitykseni mukaan vastaa lähinnä ammattikorkeakoulua), on se varsin erilainen laitos kuin Suomessa. Käytävillä on niitä kaappeja, joita kaikissa jenkkileffoissa koulut ovat täynnä. Pyörätelineissä oli yksi (1) polkupyörä, kun taas parkkipaikka oli niin täynnä, että nurmialueetkin olivat autoja täynnä. Terveellistä ruokaa ei tietenkään ollut lähimaillakaan, ihan tuli ikävä Tottisalmea.. Eivät tiedä tytöt ja pojat täällä mitä menettävät. Kurssit maksavat älyttömän paljon, minä köyhdyin kahden kurssin tähden 500 dollaria, ja siihen vielä kurssikirjat päälle, 200 dollaria!! Kurssikirjastoja ei ole, joten kaikki ostavat oman kirjan, oli se sitten uusi tai käytetty. Kuulemma minun kirjani olivat "halpoja", jotkut niistä maksavat 400 dollaria tai jopa enemmän. Ei siis mikään ihme, että täällä on tolloja joka junaan, eihän normaaleilla ihmisillä täällä ole varaa kouluttaa itseään! Tolloista puheen ollen, paikallisessa tietovisassa kilpailijoiden piti nimetä 5 maailman 10 väkirikkaimmasta maasta. Kun ideat loppuivat USAn ja Kiinan jälkeen, ehdotettiin yhdeksi maaksi Eurooppaa. Jep jep..