keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kalliit häät

Enkä nyt tarkoita lankoni parin vuoden päässä siintäviä bileitä, joiden hinnaksi tulee ainakin 20000 dollaria, ja siihen sitten kukat ja mekot ja kaikki muu päälle. Hääpaikaksi tuleva morsian valitsi kalleimman seudulta löytyvän, joten halvaksi ei tule varmasti mikään hänen kanssaan. Mikäs siinä jos rahaa on, mutta jos toinen osapuoli on osa-aikaduunissa pikaruokalassa ja toinen opiskelee, on vaikea ymmärtää mistä raha häihin oikein tulee. Tai no siis vanhempien kukkarostahan se tulee, mutta toivottavasti samanlainen summa tulee sitten meidänkin tilille. Yhden päivän bileiden sijaan me sijoittaisimme omaan kotiin. Ai niin, tällä pariskunnalla rahaa palaa jo ennen häitä - morsiamen munasolut menevät pakkaseen terveyssyistä. Hintaa tällä huvilla on 15000/kerta. Onneksi ei sentään tarvitse miettiä oman kodin ostamista, molemmat kuulemma viihtyvät mainiosti morsiamen vanhempien kellarissa.

Niin, itse asiaan. Olen äimistynyt siitä, miten kallista on osallistua häihin. Parin viikon päästä on Keithin kaverin häät, ja minut on kutsuttu kaikkiin morsiamen pippaloihin, vaikken juuri missään tekemisissä olekaan hänen kanssaan. Ensin oli stag&doe-bileet, joiden avulla hääpari kerää rahaa häitä varten. Bileisiin ostetaan sisäänpääsylippu, minkä lisäksi rahaa paloi juomiin. Morsiuskutsuja varten morsiamelle piti ostaa lahja, minkä lisäksi kutsuilla piti viettää kaksi maailman tylsintä tuntia. Viikon päästä vuorossa ovat polttarit, ja rahaa palaisi limusiinikyytiin, sisäänpääsylippuihin strippareita katsomaan, ylihintaisiin juomiin ja ties mihin. Kaiken kruunaavat sitten häät, ja häälahjaan menee ainakin 100 dollaria. Kaikki tämä ihmistä varten, josta en edes pidä. Meillä ei ole mitään yhteistä, ja jutteleminen Tanian kanssa sattuu aivoihini. (Oikeasti. Tania kysyi kerran, onko Suomessa aina lämmintä. Hän myös odotti Stop-merkin muuttumista vihreäksi risteyksessä.) Taidan jättää suosiolla polttarit väliin, olen haaskannut jo ihan liikaa rahaa yksiin häihin liittyen.

Koulujuttujen parissa on kiva puuhailla. Olen ominut Johnin vanhan huoneen opiskelukäyttöön, ja usein vietän siellä muutenkin aikaa päiväsaikaan. Saan sulkea oven ja eristäytyä anopista, ja toisinaan saan läksyjäkin tehtyä. Osaan jo kirjoittaa jonkin verran ranskaa, vaikken oikeastaan tiedä miten sanoja lausutaan. Ympäristötalouskurssilla olen tasaiseen tahtiin jatkanut kanadalaisten kulutustottumusten mollausta. Töissä olen tutustunut inkkariin nimeltä Norm, joka on osoittautunut ehkä vähän liiankin tuttavalliseksi. Hän on tarjoutunut käyttämään veroalennustaan meidän hyväksemme, myymään laittomasti elokuvateatterissa nauhoitettuja elokuvia halvalla, ja viime kerralla minulle tarjottiin halpaa kannabista gallonakaupalla. Tukkukauppias, ihan selvästi.

Ei kommentteja: