keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Yli 4 tuntia mahjongia päivässä

Anopin hiiri sanoo klik-klik-klik, Maijun hermot sanoo naps-naps-naps. Miksi rakennetaan taloja, joiden seinät ja ovet ovat paperinohuet, ja jokainen klikkaus kuuluu anopin tietokoneelta kaikkialle paitsi kellariin? Harva ääni muuten on niin raivostuttava, kuin hiiren tai näppäimistön naksutus. Sitä kuunnellessa iskee terveempäänkin päähän jakomielitauti. Kliketiklik-klik-- Kysyin eilen anopilta, eikö mahjong jo ala kyllästyttää, kun sitä nyt on pelattu ainakin neljä tuntia päivässä useamman kuukauden ajan. Ei kuulemma yhtään kyllästytä, mutta meikäläinen on kyllä jo ihan kypsä niiden mahjongnappuloiden klikkailuun.

Toinen raivoni kohteeksi joutunut asia ei ole yksinomaan kanadalaisten ominaisuus. Huonostikäyttäytyviä kersoja kun on kaikkialla. Toki lasten käytöksen takana ovat vanhemmat, jotka ainakaan täällä eivät juuri uskalla/tohdi/viitsi komentaa kiljuvia ja riehuvia kersojaan. Eilen pesulassa oli järkyttävän huonosti käyttäytyvä 2-vuotias poika, joka ei lopettanut paikan terrorisointia äitinsä kuiskattua "lopeta Tyson, pliis hei". Jotta poika olisi pysynyt paikallaan ja edes hetken hiljaa, sen eteen kannettiin pitsaa, limua, karkkeja ja muuta pientä naposteltavaa. Kiva iltapala 2-vuotiaalla. Tuhdista pikkupojasta tulee varmaan iso inkkarisoturi parin vuoden päästä, niin iso, että tahranpoistoaineen levitys vaatteille hengästyttää (tämäkin on nähty; miehen otsalta valui hiki ja hengitys oli työlästä tahranpoiston seurauksena). Kehittyykö vanhemmille korvansisäiset kuulosuojaimet, sillä yleensä heitä ei haittaa kersan riehuminen tippaakaan? Minua kyllä kyrpii jos alusvaateliikkeessä joudun sovituskopissa kuuntelemaan käsittämätöntä huomiota kerjäävän kersan ulinaa, mutta äidin ilme ei edes värähtänyt. Tai ei se ainakaan tukkinut kakaransa turpaa. Itse jo harkitsin pushup-täytteiden survomista kersan kurkusta alas. Se ilmeisesti olisi kuitenkin lainvastaista toimintaa, joten suunnitelma jäi haaveasteelle.

Ilmottauduin eilen parille koulukurssille. Mikä college sitten onkaan suomeksi (käsitykseni mukaan vastaa lähinnä ammattikorkeakoulua), on se varsin erilainen laitos kuin Suomessa. Käytävillä on niitä kaappeja, joita kaikissa jenkkileffoissa koulut ovat täynnä. Pyörätelineissä oli yksi (1) polkupyörä, kun taas parkkipaikka oli niin täynnä, että nurmialueetkin olivat autoja täynnä. Terveellistä ruokaa ei tietenkään ollut lähimaillakaan, ihan tuli ikävä Tottisalmea.. Eivät tiedä tytöt ja pojat täällä mitä menettävät. Kurssit maksavat älyttömän paljon, minä köyhdyin kahden kurssin tähden 500 dollaria, ja siihen vielä kurssikirjat päälle, 200 dollaria!! Kurssikirjastoja ei ole, joten kaikki ostavat oman kirjan, oli se sitten uusi tai käytetty. Kuulemma minun kirjani olivat "halpoja", jotkut niistä maksavat 400 dollaria tai jopa enemmän. Ei siis mikään ihme, että täällä on tolloja joka junaan, eihän normaaleilla ihmisillä täällä ole varaa kouluttaa itseään! Tolloista puheen ollen, paikallisessa tietovisassa kilpailijoiden piti nimetä 5 maailman 10 väkirikkaimmasta maasta. Kun ideat loppuivat USAn ja Kiinan jälkeen, ehdotettiin yhdeksi maaksi Eurooppaa. Jep jep..

Ei kommentteja: