torstai 22. lokakuuta 2009

Kun maailma pyörii ruoan ympärillä

Siirryttyäni uuteen elämäntapaan, päiväni ovat pyörineet ruoan ympärillä. Olen ensimmäistä kertaa ikinä kirjoittanut ylös syömäni ruoat, en tosin laihduttaakseni vaan varmistaakseni, että todellakin saan tarpeeksi kaloreita päivittäisistä pöperöistä. Olen haukannut nakkia ja hukuttautunut munakkaisiin, puraissut pihviä ja ostanut (!) lihaa. Olen syönyt vähemmän kuin ennen, mutta silti ei ole ollut nälkä. Kummallista. Olen lukenut Suomen Diabetesliiton kielteisestä kannasta "alakarppaukseen", ja ihmisten positiivisista kokemuksista koskien vähähiilihydraattisen ruokavalion terveysvaikutuksia. Olen kuunnellut äidin huolestuneita kommentteja asiasta, koska jos kerran Diabetesliitto on jotain mieltä, on sen oltava totta. Verensokerini ovat olleet paremmalla ja tasaisemmalla tasolla kuin ehkä koskaan ennen, ja vaikka erilaisia ruokia on toistaiseksi ollut hankala kehitellä ja löytää, aion jatkaa kokeiluani ainakin muutaman kuukauden. Joulukuussahan se sitten nähdään, miten ruokavalio on vaikuttanut veriarvoihini.

Leppäkertut sekosivat täysin tällä viikolla, ja tiistaina niitä oli kaikkialla. Ilma oli mustana leppiksistä, ja jokainen aurinkoinen seinä tai pinta oli niitä täynnä. Leppäkertut ovat ihan kivoja, mutta kun niitä on tuhansia, mielessä käy pakostakin maailmanloppu. Maailma ei vielä kuitenkaan loppunut, ja kerttujakin vielä satunnaisesti lentelee vastaan. Mistä lie tämäkin sitten johtunut, kuulemma soijasadon korjauksesta.. Valinta on vaikea, jos pitäisi päättää kumpaa inhoan enemmän, lentomuurahaisten joukkoitsemurhapäivää vai leppäkerttujen massamuuttoa soijapelloilta kaupunkiin.

Ei kommentteja: