torstai 15. lokakuuta 2009

Maahanmuuttajia oomme kaikki, oomme kaikki

Maaliskuussa (!) aloittamani maahanmuuttajien työnhakukurssi on kohta suoritettu. Jos minullakin on vaikeuksia löytää töitä, miten hankalaa se mahtaa olla unkarilaiselle naiselle, joka ei osaa sanoa englanniksi edes "en osaa puhua englantia"? Tai intialaiselle miehelle, joka kyllä osaa valtavasti sanoja, mutta puhuu niin nopeasti henkeä vetämättä, että pidemmän lauseen päätteeksi pyörtyy lattialle. Olen oppinut kurssilla 3 asiaa.

Leipäruokavalioni on historiaa, maanantaista lähtien olen yrittänyt vältellä hiilihydraatteja. Kasviksista niitä saa vähän tulla, mutta leivät ja pastat ja riisit sun muut ovat kiellettyjen aineiden listalla. Toistaiseksi olen saanut välillä herkutella karkeilla, sillä verensokeri on käynyt liian matalalla. Proteiini- ja rasvapitoinen ruoka pitää nälän kyllä pitkään poissa, kunhan en pistä liikaa insuliinia. Hiilihydraattien kadottua ruokalistaltani lisäproteiinitarve oli kuitattava jollain tavalla. Syön siis taas lihaa, joskin aika vastentahtoisesti. Olen joutunut laskemaan kaloreita varmistaakseni riittävän kalorinsaannin. Kalorien laskeminen on maailman kamalin harrastus, toivottavasti pian pääsen siitä eroon kunhan opin miten paljon päivässä pitäisi syödä. Liikunta tarjoaa jatkossakin tilaisuuden pieniin herkutteluhetkiin, sillä aerobinen liikunta kuluttaa sokeria verestä, ja sitä voi sitten kivasti korjailla napostelemalla vaikka mansikkaufoja. Kaiken kaikkiaan olen vielä aika hämmentynyt tästä elämäntapamuutoksesta, mutta jos se auttaa minua voimaan paremmin, eikä tunnu mahdottomalta tai epämukavalta, niin kai siinä sitten on pitäydyttävä. Suurin osa ihmisistä kuvittelee minun nyt olevan laihdutuskuurilla, mutta samaan tapaan kuin keliaakikot koittavat välttää viljatuotteita, minä koitan välttää hiilihydraatteja.

En (onneksi) ole nähnyt Keithin tätiä pitkään aikaan, mutta minäpä näin siitä unta tossa viime viikolla. Unessa matkustin hänen kanssaan purjeveneellä Turkuun, ja sieltä hän vei minut veneellään Helsinkiin, sillä minun piti olla Riihimäellä töissä klo 14. Mitä pahaa olen tehnyt, jotta ko. akan pitää tunkea uniinikin??

Ei kommentteja: