lauantai 7. marraskuuta 2009

Lääkäri ja hoitsu

Ah, kerrankin on hirveästi valitettavaa! Kävin MacNeilien perhelääkärillä, joka on eläkeiän reippaasti ylittänyt itserakas ääliö. Olen aiemmin kolme kertaa pyytänyt lähetettä diabeteslääkärille, tai jollekin, joka päivittäin työskentelee ykköstyyppiläisten kanssa. Ennen lähetettä ei ole tippunut, mutta näin neljännellä yrittämällä sain kinuttua lähetteen sen varjolla, että olen vaihtamassa uuteen insuliiniin. Mutta aloitetaanpa alusta..

Olin varautunut odottamaan tunnin tai pari sisäänpääsyä, mutta tällä kertaa lääkäri olikin myöhässä vain puoli tuntia. Ensin täällä jutellaan aina hoitajan kanssa (ja sitten toistetaan samat vastaukset ja kysymykset lääkärin kanssa), ja hän halusi punnita minut. Olin odotushuoneessa istunut takki päällä, sillä sisällä oli tosi kylmä, eikä hän antanut minun edes ottaa takkia pois, joten painoindeksini laskettiin minun+kenkien+päällystakin+farkkujen painon mukaan. Olimme normaalipainoisia. Tämän jälkeen vastasin diabeetikosta typeriltä kuulostaviin kysymyksiin "hoidatko itseäsi insuliinilla?" ja "päätätkö insuliinimäärän verensokerimittarin lukeman vai ruoka-annoksen perusteella?". Ensiksikin, ykköstyypin diabeetikot tarvitsevat insuliinia elääkseen. En tiedä muuta hoitotapaa kuin insuliinipiikit, mutta jos jollakulla on toisenlaista tietoa, kuuntelen mielelläni. Toisekseen, insuliinimäärät päätetään sekä verensokerilukeman, että edessä olevan ruoka-annoksen mukaan. En kuitenkaan saanut vastata "molempien mukaan", vaan minun piti valita toinen vaihtoehto. Tämän jälkeen kerroin hoitsulle meneväni jouluksi Suomeen, ja hän totesti minun sitten vissiin aina menevän jouluksi Suomeen. Sanoin, etten aina mene, vaan menen silloin kun on rahaa ja tilaisuus. Tämän jälkeen hän kysyi, olenko menossa täksi jouluksi. Tässä vaiheessa melkein toivoin homekorvalääkärin astuvan huoneeseen ja pelastavan minut tältä tyhjäpäältä.

No, eipä se lääkäri sitten sen kummempi ollut. Kysyttyään ensin samat kysymykset, hän tosiaan totesi painoindeksimme olevan normaalipainon alueella. Keväiset kolesteroliarvot olivat diabeetikon arvoiksi korkealla, joten hän melkein pakotti minut aloittamaan kolesterolilääkityksen, sillä "95% hänen diabeetikkopotilaistaan käyttää juuri tätä lääkettä". Kerroin aloittaneeni erilaisen ruokavalion, ja sanoin että tahdon ensin nähdä sen vaikutukset kolesteroliarvoihini. Tälle kommentille hän naurahti ja sanoi, että on MAHDOTONTA saada kolesteroliarvo normaaliksi ruokavaliolla. Millä planeetalla?? Ai niin, P-Amerikassa. Aikansa lääkkeitä tuputettuaan hän luovutti silmiään pyöritellen, ja suostui lähettämään minut sille erikoislääkärille.

Ensi keväänä lääkäri mahtaakin yllättyä kovasti, kun "painoni" on tippunut useamman kilon. Pitääkin muistaa pukeutua mahdollisimman kevyesti.

1 kommentti:

eija kirjoitti...

Eikös Suomessa nimenomaan ensimmäinen hoitokeino korkeaan kolesteroliin ole tuo ruokavalion muuttaminen..? Ja vasta sitten jos se ei tuo tuloksia, otetaan lääkkeet peliin. Heh, kummallista :)