tiistai 26. tammikuuta 2010

Autoilevat aivottomat apinat

eli tuttavallisemmin ihan vaan kanadalaiset, hämmästyttävät minua jatkuvasti. Niin moni heistä on täysin kyvytön hallitsemaan autoa ja tekemään liikenteessä järkeviä päätöksiä, ja silti kaikilla on ajokortti, ja kaikki ajavat kaikkialle koko ajan. Miten tämä on mahdollista? Aivohalvauksen seurauksena tunnelinäöstä kärsivällä naisella on ajokortti. 91-vuotiaalla Keithin isoisällä on edelleen ajokortti siitä huolimatta, että hän ajaa aina noin 20km/h nopeusrajoitusta hitaammin, eikä näe peileistä tai olkansa yli muita autoja. 88-vuotiaalla Keithin isoäidillä on edelleen ajokortti, vaikka hänellä on molemmissa silmissä niin paha kaihi, ettei hän juuri näe enää mitään. Ja kaikki nämä henkilöt edelleen ajavat autoa! Kaikenlaisille torvisienille myönnetään lupa ajaa autoa, joten onko ihmekään, että minäkin sain paikallisen ajokortin. Tosin vielä toistaiseksi minun pitää ajaa kokeneen autoilijan kanssa, enkä saa ajaa öisin, humalassa, tahi suurilla moottoriteillä. Ajokokeen läpäistyäni saan sitten ajella itsekseni, Wal-Mart here I come!! Ja siis sittenhän en enää ole jumissa Caledoniassa anopin piinaluolassa, vaan voin niin halutessani (ja jos Keithin autossa on riittävästi bensaa) ajaa vaikka maailman ääriin sitä paholaista pakoon.

Ryhdyin kutsumaan kanadalaisia autoilijoita aivottomiksi apinoiksi ymmärrettyäni, miten kanadalainen liikenne on suunniteltu nimenomaan lobotoituja kädellisiä varten. Pysähdytään jos on STOP-merkki, muuten saa mennä. Risteyksessä ei tarvitse käyttää aivoja sen selvittämiseen, kenellä on etuajo-oikeus, ja kenen tulee hidastaa tai pysähtyä, kuten Suomessa vielä valitettavasti joudutaan tekemään. Tiet suolataan (tai punajuurimehutetaan.. kuulemma toimii suolan tavalla, mutta muuttaa tiet kivemman väriseksi) talvella, joten ei tarvitse opetella ajamaan liukkaalla kelillä, saati sitten hidastaa vauhtia keliolosuhteiden mukaan. Liikenneympyröitä ei juuri ole, sillä niissä sitä vasta pitäisikin miettiä. Isommissa autoissa on kamerat takana, jotta näkee paremmin minne on peruuttamassa. Kameratkaan eivät ole idioottivarmoja, sillä todistetusti ainakin yksi sellaisen omistaja peruutti suoraan pesulapomoni autoa päin, kamerasta (ja lähestyvästä esteestä varoittavasta äänimerkistä) huolimatta. Jos road rageni on pyöräillessä jo sillä tasolla, että verenpaine nousee toistuvasti muutaman pykälän ja syke maksimialueelle, miksi edes vaivaudun hankkimaan ajokortin? Hyvä kysymys, sillä jos muutamme Hamiltoniin, tuskin käytän/tarvitsen sitä, julkiset kun kulkevat siellä ihan hyvin. Tai siis, kanadalaisella mittapuulla mitattuna ihan hyvin. Nyt kuitenkin tarvitsen ajokortin paetakseni arghnoppia tarpeen tullen, eli luultavasti lähes jokaisena vapaapäivänäni. Olisipa mulla se nyt! NYT, NYT, NYT!

Ei kommentteja: