torstai 18. helmikuuta 2010

Olympusvuorella tapahtuu

Tai ainakin Vancouverissa. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Ikinä ennen en olekaan ollut samassa maassa, missä olympialaiset ovat meneillään. Ilmeisesti kannustushuutoni eivät kuitenkaan ole kuuluneet länsirannikolle saakka, sen verran on suomalaisten suunnitelmat menneet pieleen. Yksi mitali sentään saatiin, tosin tätä ennen en edes tiennyt, että Suomen joukkueessa on varteenotettava lumilautailija. Satuin jopa näkemään hopeamitalilaskun jenkkikanavalta, näyttivät sen siinä omien poikiensa laskujen ohella. Noin muutoin vieraassa maassa olympialaisten seuraaminen on yllättävän turhauttavaa. Jenkkikanavilla näytetään pelkästään jenkkiurheilijoita, sama peli kanadalaisilla kanavilla. Maastohiihdossakin keskitytään sijalla 56 hiihtäviin kanukkeihin, voisivat nyt edes vilaukselta näyttää vähän muitakin! Eilen sentään näin kokonaisuudessaan Suomen jääkiekkopelin Valko-Venäjää vastaan.

Näin olympialaisten aikana kanadalaisten suhtautuminen kanadalaisuuteen on muuttunut. Suurimman osan ajasta he kuvittelevat olevansa irlantilaisia, italialaisia, saksalaisia tai skotteja, mutta olympialaisten aikaan kaikista tuleekin kanadalaisia. Tekisi ihan hyvää kanadalaisille, jos ympäri vuoden, joka päivä, olisi olympialaiset menossa. Eipä minunkaan sitten tarvitsisi nauraa partaani kun "italialaiset" perustelevat käytöstään sillä, että ovat tulisia ja äänekkäitä italialaisia, vaikkeivät koko maassa ole koskaan käyneetkään. Ainoita olympialaisten ulkopuolella olevia kanadalaisia tuntuvat olevan intiaanit, jotka eivät myöskään tahdo olla kanadalaisia, vaan nimenomaan alkuasukkaita, eivät sen paremmin Yhdysvaltojen kuin Kanadankaan kansalaisia. Kanada on siis maa, jossa asuu 30 miljoonaa epäkanadalaista. Joista ainakin yksi on suomalainen!! Go Finland!

Ei kommentteja: