tiistai 20. huhtikuuta 2010

52

Miten rauhoittavaa onkaan tietää, että muutto omaan kotiin on 52 päivän päässä. Muutto ei enää ole epämääräinen ajatus, aikomus, tai toivomus, vaan täyttä totta. 52 päivää on pitkä aika, mutta ainakin on varmaa, että 52 päivän päästä olen vapaa, ja minulla on koti. Pakkaaminen on jo alkanut, olen valmis lähtöön. Vaikka muutamme vain 20 kilometrin päähän anopista, emmekä esimerkiksi Vancouverin seudulle, tuntuu lähtöajatus ihanalta ja todella vapauttavalta. Ehkä muutettuamme tulen anopinkin kanssa paremmin toimeen, niinä kahtena päivänä vuodessa jolloin se on pakko tavata.. Tai jos ainakin toiseksi kerraksi löytäisi hyvän tekosyyn, kerta vuodessa olis mulle ihan riittävä määrä!

Hyvin liikkeelle lähtenyt vähähiilihydraattinen elämäni kariutui suomestapaluumasennukseen tammikuussa. Olen tunnesyöppö, ja kun ahdistaa, niin mässytän hiilareita. Toivonkin, että omassa kodissa asuminen helpottaa ahdistusta huomattavasti, ja voin palata ruokavalion pariin, joka kyllä saa olon tuntumaan paremmalta. Hiilarit turvottavat (kun aloitin vhh-ruokavalion, painoa tippui ekan viikon aikana melkein 3kg, joista suurin osa mielestäni oli kehoon kertynyttä nestettä), ja vaalean pullamössöleivän syöminen aiheuttaa vatsakramppeja. Ja hei USA, ranskalaisia perunoita ei voi laskea päivän kasvissaantisuositukseen!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Asiantuntijan mielipide

Näin lapsettomana ihmisenä on kauhean hyvä lähteä kritisoimaan toisten lastenkasvatustapoja sun muita, mutta olen jo aikaisemminkin sille polulle poikennut, joten mennäänpä taas.. Tänään jouduin lähes lobotomian partaalle kuunnellessani töissä lastenohjelmia, joita jo aiemmin mainitsemani pumpulilapset katselivat. Miksi ihmeessä lastenohjelmissa pitää a. huutaa ja b. toistaa kaikki huudot ja tanssit ja hipihäpilaulut kahteen (ainakin) kertaan? Kerrastakin menee jo sekaisin, ja järki lähtee. Kaikki lastenohjelmat eivät ole sallittuja näille sisaruksille, heidän äitinsä valitsee sopivan. Mikäs siinä, mutta kun tosiaan kyseessä on 9- ja 13-vuotiaat lapset, eikö lasten arvostelukykyyn luoteta yhtään? Käsittääkseni nämä kyseiset lapset käyvät koulua kotona, ja ilmeisesti asuvat hyvin suojatussa ilmapiirissä. Mitä tapahtuu, kun maailman karu arki paljastuu näille lapsille? Kaikki eivät olekaan vain kivoja ja ystävällisiä, ihmiset tanssivat (!!!) ja jopa joskus harrastavat seksiä huvin vuoksi (!!!!), ja saattavat jopa olla onnellisia, vaikkeivät menekään kirkkoon joka sunnuntai. Tai lauantai tai maanantai tai mikä nyt pyhä päivä sitten onkaan. (Täällä kalentereissa viikko alkaa sunnuntaista, mutta sana viikonloppu silti kuvaa lauantaita ja sunnuntaita. Miten viikonloppu muka voi olla viikon alussa?? Taas yksi oikaisua kaipaava asia tässä maassa.. )

Ihan perusvanhemmatkin ovat hieman hädissään tulevan kouluopetusuudistuksen johdosta, seksivalistus nimittäin aloitetaan jo 3. luokalla. Kolmannen luokan oppilaat oppivat jatkossa esimerkiksi sen, että jotkut tykkäävät pojista, ja jotkut tytöistä, ja jotkut molemmista. Monet vanhemmat kokevat tämän puolueelliseksi opetukseksi heidän omia uskomuksiaan ja arvojaan vastaan. Kouluissa saisi siis vain kertoa heteroseksuaalisista suhteista? Täällä haluttaisiin pitää lapset pimennossa kaikkien "tuhmien" asioiden suhteen, ihan kuin ne eivät jostain ko. asioita aikanaan oppisi. Kouluopintoihin suunnitellaan opetusta esim. oraali- ja anaaliseksistäkin. Moisia aiheita ei minulle koulussa opetettu, mutta ehkä olisi ollut hyvä juttu kuulla niistä jutuista neutraalilta taholta. Seksivalistustunnit olivat melko noloja tapauksia, ehkä opettajillekin, mutta helpompaa jutut oli kuulla opettajalta kuin vanhemmilta. Minun mielestäni. En jotenkin jaksa uskoa, että nämä pumpulilapset kuulevat seksiasioista vanhemmiltaan, eli olisi kyllä hyvä ne jostain kuulla. Siis jos ei ole jo Googlannut parhaita paloja kaveriporukalla.

Tänään kävellessäni jokirannassa törmäsin hanhenkakkailmiöön. Kanadanhanhet ovat rauhoitettuja Kanadassa, tai ainakin tällä alueella, ja niitä on satoja. Ja ne kakkaavat. Joka puisto on täynnä vihreitä paskaläjiä, ja jos koirankakat ärsyttävät, niin niitä puoltaakseni voin ainakin sanoa, että jotkut omistajat noukkivat koiransa jätökset. Ketään en ole vielä tavannut keräämässä hanhenkakkakasoja. Näin lihansyöjäksi käännyttyäni halpa liha kiinnostaisi, ja hanhet ovat mukavan pulleita. Vielä kun oppisi kynimään hanhen, olisi halpa ja laiton lihalähde tiedossa. Linnut nyt eivät muutenkaan kuulu suosikkieläimiini, enkä oikein keksi mitään hyvää sanottavaa (paitsi hyvälihaisuuden) kanadanhanhista. Ne eivät edes laula kauniisti. Yksi hassu hanhi tosin kävi sääliksi tänään kaikkien muiden hanhien jahdatessa tulevaa petikumppania - siellä se seisoi yksinään kaula pitkänä katsellen muiden touhuja. Oliko kyseessä vanhapiikahanhi, vai pervo tirkistelijähanhi, sitä en sitten tiedä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Sä oot niin.. eurooppalainen!

Paras koskaan kuulemani haukkumansana tuli asunnonvälittäjältämme asuntotarkastuksen yhteydessä. Juttelin tarkastajan kanssa kanadalaisista kylpyhuoneista, jotka on rakennettu käsittämättömän huonosti sekä uusissa että vanhoissa taloissa (vesieristyksiä ei ole, suurimmassa osassa seinillä on tapetit) ja lämminvesivaraajista. Täällä suositaan vesisäiliöitä, jossa vesi pidetään lämpimänä koko ajan, ja vasta nyt tekevät tuloaan vedenlämmittimet, jotka lämmittävät vettä silloin kun sitä käytetään ja tarvitaan. Kiinteistövälittäjämme on kuunnellut tarinoitani siitä miten Suomessa asiat ja rakennukset ovat niin paljon paremmin, ja vihdoin hermostui ja sanoi, että mä olen kyllä niin kauhean eurooppalainen. Mahtoiko olla tarkoitettu loukkaukseksi, en tiedä, mutta minä otin kommentin kyllä ihan kehuna. Kertoessani paikalliselle kaverille välikohtauksesta hän yhtyi kiinteistövälittäjän kommenttiin, ja vahvisti tiedon siitä, että oon mää vaan niin euro. Mikäs tässä ollessa, ottaisivat mallia!

Ensimmäinen asia, jossa voitaisiin ottaa mallia Euroopasta, on autoton päivä. Täällä oli sunnuntaina vastaava tapahtuma, joka toki hermostutti satoja ihmisiä, koska autolla ei päässytkään pääkatua pitkin pariin tuntiin. Pääkatu oli suljettu autoliikenteeltä neljän korttelin matkalta kahden tunnin ajan. Uskokaa tai älkää, mutta täkäläisille moinen tuotti kovasti vaivaa ja harmia, tosin muutamat olivat uskaltautuneet ulos nauttimaan kauniista kevätsäästä ja autottomasta kadusta. Oli vaan hienoa fillaroida keskellä tietä! Pääsin pari kertaa punnertamaankin keskellä yleensä vilkkaasti liikennöityä katua. Autoton parituntinen oli melko laimea versio oikeasta autottomasta päivästä, mutta toki askel oikeaan suuntaan. Tunnelman pääsi pilaamaan vanhempiensa kanssa liikkeellä ollut pikkutyttö, joka vanhempien kävellessä ajoi akkukäyttöisellä minijeepillään pitkin autottomaksi tarkoitettua tietä. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset ovat niin laiskoja.. Ko. akkuautoja on aika monella lapsella, kai ne kohta huristelevat niillä ekasta koulupäivästä lähtien kouluun..

Koulumatkoista puheen ollen, minä ainakin muistelen aina kävelleeni tai pyöräilleeni kouluun ilman sen kummempia asenneongelmia, mutta täällä kävely on (yllätys yllätys!) aika harvinaista. Jotkut koulut ovat aloittaneet kävelyprojektit, joiden tavoitteena on kerätä lapsia koulumatkan varrelta kävelyjunaan, jota vartioi ja ohjaa aikuinen. Kävelyjunat ovat vielä kokeiluasteella, ja ovat liikkeellä kerran viikossa. Varmasti täällä on vaarallisempaa lasten kävellä kuin Suomessa, liikenne kun on mitä on, ja lapsiin kohdistuvia rikoksiakin lienee enemmän kuin Pohjolassa, mutta c'mon! Täällä ei oikein edes osata kävellä! Jos vanhemmat ensin itse opettelisivat liikennesääntöjä, ja sitten opettaisivat lapsilleen, miten turvallisesti kävellään koulumatka, suurin osa lapsista varmasti pystyisi moiseen vaativaan suoritukseen jopa melko helposti! Ihmiset vaan eivät osaa kävellä tien laidassa, saati sitten tien vasenta laitaa. Oletetaan, että autot väistävät, ja monet kävelevät ihan keskellä tietä, vaikka jalkakäytäväkin olisi. Kaiken lisäksi tämä on täysin hyväksyttävää, omakotitaloalueilla ainakin. Niin, ja niistä heijastimista ei kukaan ole koskaan kai kuullutkaan. Olen samaa mieltä kanukkien kanssa, kävely kouluun on vaarallista (jos kävellään keskellä tietä, ilman heijastimia, eikä varota autoja!). Keithin mielestä niuhotan, jos haluan iltakävelyllä kävellä tien laidassa, enkä keskellä tietä. Nipo mikä nipo!

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kävelykerhot

Täällä oli tossa talvella ilmoituksia lehdissä kävelykerhoista. Uusia jäseniä haettiin lehti-ilmoitusten avulla kävelemään sisätiloissa porukalla. Ilmeisesti ainakin joissain kylissä ja kaupungeissa kävely tapahtuu sisäradoilla, mutta päivitellessäni tätä ilmiötä Keithille hän kertoi Caledonian kävelemisen tapahtuvan lukion käytävillä. Kuulemma vanhat ihmiset kävelevät huvikseen koulun käytävillä talvisin. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä on hieman.. erikoista, ja ehkä vähän hämärääkin toimintaa? Käytäväkävelyssä on kauhuleffa-ainesta kerrakseen. Toivon, että ainakin kesällä kävelijät siirtyvät ulkoilmaan jatkamaan harrastustaan..

Kävely on kuntosalillakin suosiossa, erityisesti monet naiset kävelevät hiljaista vauhtia juoksumatolla puoli tuntia kerrallaan, joskus jopa tunnin. Monesti samaan aikaan ko. naisten aviomiehet tekevät lihaskuntoliikkeitä, mutta naiset pysyttelevät rauhaisassa kävelytahdissa. Miksi? Luultavasti siksi, että he a. eivät tahdo miesmäisiä valtavia lihaksia ja siksi välttävät painojen nostelua ja b. kuvittelevat polttavansa rasvaa. Moinen löysäilykävely kuitenkin on lähinnä ajan tuhlausta, tosin parempi edes kävellä hissukseen kuin istua himassa ja syödä sipsejä.

Himasta puheen ollen, kesäkuussa mullakin on taas koti/hima/kotsa/kotilo. Jes!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Kodittomuuden kirous

Luulimme löytäneemme kivan rivarin, johon meillä myyjän hieman heltyessä olisi varaa. Myyjä ei heltynyt, joten emme pysty sitä ostamaan, joten talojahti jatkuu edelleen. Olin melkein jo ryhtynyt pakkaamaan tavaroita, vaikka muuttamaan olisimme päässeet vasta kesäkuun lopussa. On todella masentavaa luopua toiveesta päästä muuttamaan, ja jatkaa täällä asumista vailla tietoa siitä, milloin vapaus koittaa. Toivottavasti pian. Muuten pää hajoaa entisestään.

Mielestäni olen koditon. Koti on paikka, jonne voi mennä turvaan maailmalta, ja jonne menee mielellään. Kotona on turvallinen ja rauhallinen olo, ja kotiin on aina kiva palata. Tämä talo ei tämän määritelmän mukaan ole minulle koti, vaan paikka asua. Olen koittanut selittää kodittomuuden tunnettani Keithille, joka ei ymmärrä miksei muka tämä paikka ole minun kotini. Ei koti välttämättä ole rakennus, vaan tunne, jonka talo tai asunto herättää. Edellisen kerran minulla oli koti Turussa. Myös Keithin lähellä on koti, mutta ei kai henkilä voi olla koti? En kuitenkaan voi asua Keithissä.

Kesä on kulman takana, ekat hyönteiset on jo bongattu aikoja sitten, viime viikolla näin paidattoman miehen pyöräilemässä, ja miniminishortsitkin ovat jo ilmestyneet katukuvaan. Miniminillä tarkoitan pienempiä kuin tavismalliset alushousut. Ehkä ne ovatkin alushousu-shortsi-yhdistelmät, ja olen vaan niin kalkkis jo, etten tiedä moisesta trendistä mitään. Paljon mahdollista, jäivät nimittäin pillifarkutkin meikäläiseltä väliin, ja uggsit, ja piikkimatot. Mä en tiedä mistään mittään.