tiistai 13. huhtikuuta 2010

Sä oot niin.. eurooppalainen!

Paras koskaan kuulemani haukkumansana tuli asunnonvälittäjältämme asuntotarkastuksen yhteydessä. Juttelin tarkastajan kanssa kanadalaisista kylpyhuoneista, jotka on rakennettu käsittämättömän huonosti sekä uusissa että vanhoissa taloissa (vesieristyksiä ei ole, suurimmassa osassa seinillä on tapetit) ja lämminvesivaraajista. Täällä suositaan vesisäiliöitä, jossa vesi pidetään lämpimänä koko ajan, ja vasta nyt tekevät tuloaan vedenlämmittimet, jotka lämmittävät vettä silloin kun sitä käytetään ja tarvitaan. Kiinteistövälittäjämme on kuunnellut tarinoitani siitä miten Suomessa asiat ja rakennukset ovat niin paljon paremmin, ja vihdoin hermostui ja sanoi, että mä olen kyllä niin kauhean eurooppalainen. Mahtoiko olla tarkoitettu loukkaukseksi, en tiedä, mutta minä otin kommentin kyllä ihan kehuna. Kertoessani paikalliselle kaverille välikohtauksesta hän yhtyi kiinteistövälittäjän kommenttiin, ja vahvisti tiedon siitä, että oon mää vaan niin euro. Mikäs tässä ollessa, ottaisivat mallia!

Ensimmäinen asia, jossa voitaisiin ottaa mallia Euroopasta, on autoton päivä. Täällä oli sunnuntaina vastaava tapahtuma, joka toki hermostutti satoja ihmisiä, koska autolla ei päässytkään pääkatua pitkin pariin tuntiin. Pääkatu oli suljettu autoliikenteeltä neljän korttelin matkalta kahden tunnin ajan. Uskokaa tai älkää, mutta täkäläisille moinen tuotti kovasti vaivaa ja harmia, tosin muutamat olivat uskaltautuneet ulos nauttimaan kauniista kevätsäästä ja autottomasta kadusta. Oli vaan hienoa fillaroida keskellä tietä! Pääsin pari kertaa punnertamaankin keskellä yleensä vilkkaasti liikennöityä katua. Autoton parituntinen oli melko laimea versio oikeasta autottomasta päivästä, mutta toki askel oikeaan suuntaan. Tunnelman pääsi pilaamaan vanhempiensa kanssa liikkeellä ollut pikkutyttö, joka vanhempien kävellessä ajoi akkukäyttöisellä minijeepillään pitkin autottomaksi tarkoitettua tietä. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset ovat niin laiskoja.. Ko. akkuautoja on aika monella lapsella, kai ne kohta huristelevat niillä ekasta koulupäivästä lähtien kouluun..

Koulumatkoista puheen ollen, minä ainakin muistelen aina kävelleeni tai pyöräilleeni kouluun ilman sen kummempia asenneongelmia, mutta täällä kävely on (yllätys yllätys!) aika harvinaista. Jotkut koulut ovat aloittaneet kävelyprojektit, joiden tavoitteena on kerätä lapsia koulumatkan varrelta kävelyjunaan, jota vartioi ja ohjaa aikuinen. Kävelyjunat ovat vielä kokeiluasteella, ja ovat liikkeellä kerran viikossa. Varmasti täällä on vaarallisempaa lasten kävellä kuin Suomessa, liikenne kun on mitä on, ja lapsiin kohdistuvia rikoksiakin lienee enemmän kuin Pohjolassa, mutta c'mon! Täällä ei oikein edes osata kävellä! Jos vanhemmat ensin itse opettelisivat liikennesääntöjä, ja sitten opettaisivat lapsilleen, miten turvallisesti kävellään koulumatka, suurin osa lapsista varmasti pystyisi moiseen vaativaan suoritukseen jopa melko helposti! Ihmiset vaan eivät osaa kävellä tien laidassa, saati sitten tien vasenta laitaa. Oletetaan, että autot väistävät, ja monet kävelevät ihan keskellä tietä, vaikka jalkakäytäväkin olisi. Kaiken lisäksi tämä on täysin hyväksyttävää, omakotitaloalueilla ainakin. Niin, ja niistä heijastimista ei kukaan ole koskaan kai kuullutkaan. Olen samaa mieltä kanukkien kanssa, kävely kouluun on vaarallista (jos kävellään keskellä tietä, ilman heijastimia, eikä varota autoja!). Keithin mielestä niuhotan, jos haluan iltakävelyllä kävellä tien laidassa, enkä keskellä tietä. Nipo mikä nipo!

Ei kommentteja: