sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ajokortti ja koti

Vähäisestä harjoittelusta huolimatta, tai juuri sen takia, läpäisin ajokokeen, ja olen nyt valtuutettu ajamaan autoa Kanadassa ihan itsekseni, ja vähän kännissäkin. Mikä saavutus! Läpäisin kokeen rimaa hipoen, ja kysymys kuuluukin, miten tuolla liikenteessä törttöilevät idiootit ovat ikinä läpäisseet saman kokeen? Tai ehkä homma toimiikin niin, että kun G on taskussa, voi ajaa miten haluaa. Joka tapauksessa, nyt minulla on kaksi ajokorttia, puoli autoa, ja kiinnostus ajaa on nolla. B+G+½(auto)=0.

Yhtälöistä en ole päässyt eroon vieläkään, matematiikan välikokeen jo suoritin, mutta edessä on vielä yli puolet "lukiomatikasta". Toivottavasti heinäkuun aikana pystyn todistamaan olevani keskiverokanukin matikkatasolla. Mieluiten olisin kuitenkin sen tason yläpuolella..

Kanadan omituisuuksia olen listannut sivukaupalla, mutta mainittakoon nyt jälleen, että kuluttaja täällä kyllä voi hyvin. Keith osti työkengät yli vuosi sitten, ja parin kuukauden käytön jälkeen ne olivat hyvin erinäköiset kuin uutena. Keith vei ne takaisin kauppaan, ja sai tilalle ilmaiseksi uudet. Niitä useamman kuukauden käytettyään hän vei kakkosparin takaisin kauppaan, ja sanoi olevansa tyytymätön niiden kestävyyteen. Hän sai tilalle uudet kengät, työhanskat, ja 20 dollaria. Yksi kenkäpari siis todellisuudessa on kolme kenkäparia, hanskat ja 20 dollaria. Kuittia ei kysytty missään vaiheessa, eikä työolosuhteita. Keith tuhoaa kengät kuin kengät töissä parin kuukauden kuluessa, kalliit kengät kestävät ehkä 4kk. Jos siis on pokkaa, niin ilmeisesti mitä vaan voi vaihtaa ja vaatia tilalle. Uskomatonta! Suomessa saa hädin tuskin virheelliset tavarat vaihdettua kuittia vastaan. Onneksi en kuitenkaan ole asiakaspalvelussa täällä töissä, tai siis ainakaan vastaanottamassa vaihtoon tulevia tavaroita. Ei ehkä luonto antaisi periksi jaella ilmaiseksi uusia kenkiä järkyttävässä kunnossa olevien tilalle.

Asuntoa tai kotia ostaessa kuluttajan pitää olla kuitenkin ihan eri lailla valppaana. Saimme avaimen uuteen kotiin perjantaina, yhden avaimen siis, nelihenkiseltä perheeltä. Lukot menevät vaihtoon heti maanantaina kun saadaan lukkoseppä paikalle. Koska sopimuksessa ei erikseen mainittu asunnon siivoamista, meitä vastassa olikin sitten, äitini sanoin, sikolätti. Roskia on etu- ja takapiha täynnä, taloon oli jätetty suklaalevynpala, kynsisakset, ruusun mallinen kynttilä, kaulin, 2 lipastoa ja 2 hyllyä, homeinen suihkuverho, likaiset vessamatot, vanha tiskirätti, ja muita aarteita. Käytin kaksi tuntia jääkaapin siivoamiseen. Ai niin, jääkaappiin oli ystävällisesti jätetty 5 kananmunaa. Emme syöneet niitä. Asukkaat veivät mukanaan kompostin takapihalta, ja jättivät tilalle täysinäisen roskiksen. He veivät myös kaupungilta saadut kierrätys- ja biojäteastiat, jollaiset tulee joka asunnossa olla. Ja hehkulamput lähtivät myös kävelemään, itse lamput jäivät. Yksi hehkulamppu oli jätetty, mutta sekään ei toimi. Tahtoisimme tietää entisten asukkaiden uuden osoitteen, jotta voisimme käydä palauttamassa heidän unohtamansa huonekalut ja tavarat. Melko sotkuinen perhe siellä siis asui, jos minä pidän heidän kotiaan sotkuisena. Riittääpä sitten ainakin meikäläisellä tekemistä seuraavan kahden viikon/vuoden ajaksi. Tärkeintä kuitenkin on se, että se on koti <3

Ei kommentteja: