tiistai 22. kesäkuuta 2010

Se aika vuodesta

Talvella olympialaisten aikaan kerroin, miten yhtäkkiä kanadalaisista tulikin kanadalaisia. Normaalisti kun he ovat aina "italialaisia" tai "skotteja", tai mitä lie sekoituksia. Olympialaisten aikaan jokainen kanadassa syntynyt ja kasvanut oli vihdoin ylpeästi kanadalainen, eikä eurooppalaissekoitus. Noh, nyt on asia toisin. Jaa miksi? MM-jalkapalloa on tästä kiittäminen, kanadalaiset ovat palanneet juurilleen ja nyt sitten kannustavat "kotimaansa" joukkuetta. Toki täällä on oikeastikin italialaisia, tai kuten minä, suomalaisia. Jos perhe on kuitenkin asunut Kanadassa useamman sukupolven ajan, ei mielestäni voi enää väittää olevansa italiaano tms. Tämä ei kuitenkaan estä jalkapallohuumassa jopa kaikkien "alkuperämaiden" kannustamista. Ihmiset osoittavat tukensa joukkueille ostamalla pienen lipun ja laittamalla sen autonsa ikkunaan. Yhdellä tyypillä oli 5 eri maan lippua, eli taisi auton omistaja olla espanjalaisitalialaisenglantilaissaksalaisranskalainen. Sehän sitten jo selittääkin sen, miksi kyseinen henkilö on tumma, järjestelmällinen, pitkä, sinisilmäinen, tulinen, sekä tykkää pitsasta, pastasta ja merenelävistä, patonkien ja teen ohella. Kaverini Melissa esimerkiksi on tempperamenttinen juuri siitä syystä, että isoäidin äiti tuli tänne Italiasta. Ehkä minäkin olen kiero sen takia, että isoisoisoisä kerran kävi Venäjällä, ja pitkä sen takia, että äidin isotädin serkku sai kerran postikortin Hollannista.

Taloprojekti on edennyt maalausvaiheeseen, toki muutakin on vielä tekemättä. Eilen aloitin maalata makuuhuonetta, ja seinille valitsemani kaunis harmaansininen väri osoittautuikin poikavauvalle sopivaksi väriksi, ihan kirkkaan vaaleansiniseltähän se seinillä näyttää. Pitää mennä maalipurnukan kanssa takaisin kauppaan vaatimaan lisää jotain sinne purkkiin, jotta saadaan väri Maijua miellyttäväksi, eli vähemmän siniseksi. Anoppi oli viikonloppuna auttamassa taas asunnolla, ja onhan se paljon saanutkin aikaan. Siivouksen tuloksena anopin selkä on nyt ihan jumissa, voi parkaa kun kerrankin joutui tekemään jotain useamman tunnin ajan, ilman päikkäreitä! Hän kun sitten vielä tulkitsee lihaskivun lihasrevähdykseksi, ei ole raukka tottunut jomottaviin lihaksiin. Tai työntekoon.

Ei kommentteja: